Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Hätäteurastus, kuvia, EI HERKILLE



Meidän rakas Laku uuhemme on nyt sitten kuollut. Laku oli raskaana ja raskaus alkoi käydä hänelle hyvin raskaaksi. Viimeiset viikot Laku makoili paljon ja karitsat potkivat mahassa villisti. Käveleminen oli raskasta ja Laku söi vähän kerrallaan useasti päivässä. Mutta lopuksi nouseminen oli jo työlästä joten huomasin hänen jäävän mieluiten makoilemaan.
Kannoin ruokaa eteen ja vointi vaikutti muuten hyvältä.

Mutta viimeiset pari päivää alkoi Lakun kohtu työntyä ulos hänen makoillessa!
Ja eilen hän alkoi olla kipeä. Tein sisätutkimuksen ja Laku oli yhdelle sormelle auki.
Tänä aamuna kohtu oli työntynyt enemmän ulos ja Laku oli kipeä. Kipua ei huomaa ihan helposti.
Lammas ei valittanut ollenkaan. Mutta kun painostin Lakun ylös, hän käveli erittäin hankalasti. Takajaloilla töpötteli varovaisesti ja narskutti hampaita.
Koitin tehdä sisätutkimuksen mutta se ei onnistunut.
Kohtu oli mitä ilmeisemmin pyörähtänyt ympäri. Vastassa oli vain tiukkaan kierrettyä limakalvoa.
Kivut olivat jo sen verran kovat, että tein teurastus päätöksen.
Olin päättänyt jo aiemmin, etten soita eläinlääkäriä paikalle jos kohtu työntyy ulos tai on kierre.
Nopea lopetus on minusta paljon armeiliaampi.

Laku sairasti kesällä pahan utaretulehduksen, tässä on juttu siitä.
Tulehdus oli mielestäni paha ja hoidosta huolimatta toinen lohko, utare jäi kovaksi.
Jälkikäteen mietin olisiko minun pitänyt lopettaa Laku jo silloin. Koska tulehdus on kipeä ja voi vahingoittaa lohkoa ja voi myös uusia helposti.
Se voi myös kulkea suvussa, alttius voi periytyä.
Nyt olen varma, että olisi ollut parempi lopettaa!

Minä nimittäin avasin mielenkiinnosta Lakun utareet teurastuksen jälkeen.
Sen kova, tulehtunut lohko oli järkyttävä!!!

Lohkosta valui paskanruskeaa nestettä ja kökköjä.
Laku ei ole siis oireillut mitenkään joten ehkä se ei ole ollut kipeä. Mutta olin aika järkyttynyt.

Alla on kuvia. EI HERKILLE!!!!!




Tulehduksen vahingoittama lohko oli kiinteä ja kova. Ei muhkurainen, vain hyvin kiinteä.
Sen verran, että tökkäsin sitä puukolla, niin sisältä pursusi ruskeaa nestettä ja kökkäreitä. Ja sitä nestettä oli paljon!!




Toinen lohko oli terve ja sieltä valui kauniin keltaista ternimaitoa. Tässä kohdassa minulla oli vähän vaikeaa tunteiden kanssa.



Mutta , miten meille olisi käynyt!?? Lakun sisältä löytyi 5 kaunista karitsaa. Eihän imetys olisi mitenkään onnistunut yhdellä lohkolla.

Kohdussa oli myös mielestäni liikaa sikiövettä. Se painoi sisäelimiä takuulla ja vaikutti Lakun syömiseen. Hänen pötsinsä ei ollut niin täynnä ruokaa kuin lampailla yleensä.


Julkaisin nämä kuvat ja kertomuksen ihan siksi, että kotieläinten pito ei todellakaan ole aina mukavaa.
Joskus joutuu tekemään päätöksiä ja näkemään kauheuksia.

Minua surettaa kovasti Lakun äiti, he olivat keskenään hyvin läheisiä. Lakun äiti makoili joka päivä vieressä, eikä jättänyt Lakua yksin kuin pikaiseen ruokailuun. Ja nyt sitten Laku ei tulekkaan enää takaisin....

Laku oli sekarotuinen korkeintaan 75% suomenlammasta. Erittäin korkea ja isokokoinen, silti hänellä oli suomenlampaan sikiävyys!? Harmittaa. Minulle sopisi harrastelijana, ihan maksimissaan kaksi karitsaa.

19 kommenttia:

  1. Olet rohkea ja oikean asenteen omaava elänten kasvattaja!
    - monesti olen lukenu ja nähny sellasia kotieläimiä, jotka elää kituuttavat sairaina, eikä omistajat malta lopettaa niitä kärsimyksiltään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne!!
      Oli raskas urakka. Se on eri asia tehdä hätäteurastus, entä teurastaa oikeasti pataan tarkoitettu karitsa.
      Mutta kyllä oli parempi näin.

      Poista
  2. Ihan hyvä muistutus siitä, että eläinten pitoon todella liittyy paljon isoja vastuita, eikä se aina ole pelkkää heinäkuista maalaisidylliä. Minusta on mukavaa, että omavaraisuus ja maalaiselämä on trendikästä, mutta jotkut tuntuvat pitävän sitä jonakin kiiltokuvamaisena, leppoisana ihanne-elämänä. Mutta oikeasti, eihän se mikään helpoin tie ole. Nuo karitsat muuten näyttävät aivan kuin ne vain nukkuisivat.

    VastaaPoista
  3. Voi Laku-parkaa! Mut hyvä että pääsi kärsimyksistään, vaikka varmasti otti sulla koville.

    Kefiirit voi muuten hyvin. Tällä hetkellä uiskentelevat luomukermassa. Pari kertaa oon ne maininnut blogissakin. :-)
    http://rynttyliisa.blogspot.fi/2013/02/kefiiria.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Maija!
      Aivan ihana ja pirteä blogi sulla!!

      Poista
  4. Iso menetys, mutta asenteesi on kyllä oikea. Ei eläintenpito ole aina pelkkää iloa ja onnea.

    Vaikka kuvat ei ole mitään kivaa materiaalia, on hyvä että niitä näytät. Tuohan on kaikkein paras keino oppia kun avaa itse ja katsoo missä vika on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, olen kyllä kanssasi ihan samaa mieltä.

      Poista
  5. Karua faktaa eläinten pidosta. Osaatko yhtään sanoa, mitä noi karitsat painoi, vaikuttivat kuvissa tosi kookkailta. Onko se Jätti -texel näitten isä?

    T: Timbba

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Jätti on näitten isä. Olen kyllä ajatellut punnita nuo. En tiedä tuleeko ihan oikea tulos, ehkä nestettä jo haihtunut, mutta kyllä luulis suunnalleen näkevän.

      Ihan ok kokoisilta minustakin näytti.

      Poista
    2. 3200g
      3150g
      2700g
      2200g
      2150g

      Oli pikku karittojen painot :(
      Laskettu aika minulla ei ollut tiedossa. Olin arvioinut viikkoa tai kahta myöhemmäksi, mutta varma en ole. Näihin aikoihin kuitenkin.
      Astumispäivä oli edellisvuoden kalenterissa ja se meni roskiin!!??

      Poista
  6. Olipa ikävä kohtalo noilla. Pitää sulla olla paljon tietoa ja kokemusta eläinten hoidosta, ite en ois osannut tehdä mitään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Emilie. Eläinlääkäri tieten on aina se hyvä vaihtoehto. Mutta joskus niitäkin saa odottaa tunti tolkulla...

      Poista
  7. Voihan harmi! Mutta todella hienosti toimittu ja hyvä, että laitoit kuvat. Mun momma aina sanoo, että "Kylhän ne elukat mukavia on, mutta ku niiston niin paljo surua ja muresta." Hän tarkoittaa tällä ihan kaikkia, niitäkin jotka kasvatetaan syötäväksi. Ainahan niillä tosiaan on jotain sairautta tai tapaturmia ja sattumuksia. Se kuuluu elämään, mutta joskus sitä on silti raskasta kestää. Tsemppiä siis sinne ja sinnillä vaan etiäppäin! <3

    VastaaPoista
  8. Voihan harmi! Mutta todella hienosti toimittu ja hyvä, että laitoit kuvat. Mun momma aina sanoo, että "Kylhän ne elukat mukavia on, mutta ku niiston niin paljo surua ja muresta." Hän tarkoittaa tällä ihan kaikkia, niitäkin jotka kasvatetaan syötäväksi. Ainahan niillä tosiaan on jotain sairautta tai tapaturmia ja sattumuksia. Se kuuluu elämään, mutta joskus sitä on silti raskasta kestää. Tsemppiä siis sinne ja sinnillä vaan etiäppäin! <3

    VastaaPoista
  9. Kiitos minunkin puolestani tästä postauksesta, tästä on taas hyötyä kun/jos itselle tulee samanlaisia tilanteita. Tosiaan, näinhän se on - useimmiten tulee annettua se armahdus rakkaille lemmikeille liian myöhään, harvemmin kukaan lopettaa sairasta eläintä liian aikaisin : ( Itselläkin on käynyt koirien kanssa näin, eläin kun harvoin valittaa niin että ymmärtäisi että nyt on tosi kyseessä, vaan yrittää ihmisen läsnäollessa viimeisillä voimilla näytellä, että kaikki on hyvin.

    VastaaPoista
  10. Voi kurjuus. Niin suloisia karitsoita, ja Lakukin natti ku mikaki, mutta oikean valinnan teit. Eipa se elainlaakari olisi paremmin osannut. Ei nayta olevan maalaiselama aina ruusuilla tanssimista. Nayta meille vain ikavatkin kuvat, niista me muut opitaan!

    Ihan huippu blogi sulla, kiitos kun jaksat tatakin yllapitaa kaikkien muitten toitten lisaksi! Olet kylla oikea superkotiaiti!!!

    VastaaPoista
  11. Olisko pitänyt ihan oikeesti reagoida vähän aikaisemmin, kokeileppa itse miltä tuntuu rintatulehdus joka on päässyt tuohon pisteeseen?? jos emo kovin makoilee ja ei pysty kävelemään niin ehkä pitäisi hälytyskellojen soida?? Kiertynyt kohtukaan ei takuulla ole kivuton!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, jos luet jutun tarkemmin, niin huomaat, että rintatulehdus on olut paljon aiemmin. Jo kesällä ja se hoidettiin "kuntoon". Eli lammas oli monta kuukautta täysin oireeton ja kivuton ja normaali.

      Loppuraskaudessa taas on normaalia makoilla paljon jos on monta karitsaa ja iso maha. Tämän uuhen tila ei johtunut siis tuosta koteloituneesta tissitulehduksesta vaan muusta.

      Minä siis lopetin heti kun uuhen kivut koveni. Minä tunnen kyllä lampaat saaliseläiminä, eli piilottavat kivut viimeiseen asti ja tunnen vielä yksilöinä nämä erittäin hyvin, koska ovat lemmikin asemassa. Joten omasta mielestä osasin lopettaa ajoissa. uuhi rukka ei kärsinyt pitkään.

      Poista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...