Kesäporsas joka kasvoi kesäsiaksi

Kesäpossu

Kesäpossujen hankinta alkaa harkitsemalla,
onko valmis olemaan sidottu koko kesän kahden suursyömärin ruokintaan ja sitten vielä syksyllä teurastukseen!

Aloitin soittamalla kuntaan maataloustoimistoon.
Sieltä lähettivät anomuksen pitopaikkatunnukselle.
Tuotantoeläimiä varten tulee rekisteröityä eläintenpitäjäksi.
Sikaeläimiä varten tulee hankkia oma pitopaikkatunnus.
Hakemus oli helppo täyttää ja viikon sisällä sain rekisteröitymistositteen.
Kunnasta sain myös lähimmän emakkotilan yhteystiedot.



Soitin emakkotilalle hyvissä ajoin ja sovin possujen ostosta.
Sain kuulla, että possut luovutetaan 25kiloisena. Sikaruusurokotus on tarkeä ja myyjä lupasi hoitaa possuille rokotteen.
Myös tuttua ruokaa saan ostaa myyjältä, että voi totutella possut varovaisesti kotiruokaan.

Sain neuvoa, että kaikki liharuoka on kuumennettava vähintään 70 asteeseen. Lihasta voi sika sairastua sikaruttoon. Eli kypsää vain.


Possujen haku


Lähdin hakemaan possuja isojen laatikoiden kanssa. Perillä olikin aikamoinen järkytys kun possut näytti jo ihan sioilta!
Minusta ne oli ennemmin 40-50 kiloisia. Ei puhettakaan, että possut olisivat mahtuneet laatikoihin.
Ne oli pakko päästää takakontiin vapaana.

Sain mukaan rehua ja tuttua ruokaa ja tiivisterehua. On kuulemma hyvä antaa alussa tiivistettä, että saavat kivennäiset. Possut kasvavat niin vauhdilla, että jalat voivat mennä alta, jos ei tule kivennäisiä ruokinnassa.
Sain myös ohjeen, että antaa ruokaa vasta seuraavana päivänä ja heti voi aloittaa kotiruokaan totuttelun rehun ohella.

Possut oli madotettu ja rokotettu parvoa ja sikaruusua vastaan.
Possut oli selkeesti tottuneet ihmisiin, hyvin rauhallisia olivat omistajan niitä käsitellessä. Ja mainiossa kunnossa.

Maksoin 120 euroa ja lähdimme kotia kohti.
Moottoritien kohdalla tuli toisella hätäkakka.
Lemut oli mukavat loppumatkan...
Mutta pääsimme perille ja possut asettuivat makaamaan ja rauhoittuivat.
(ensikerralla kuomuperäkärryyn!!)

Kotona olikin sitten ongelmaa kerrassaan.
Naskit pelkäsivät minua ja miestäni hirveästi. Ei puhettakaan, että olisi onnistunut kantaa possuja Nasulaan!!
Ne olivat todellakin valtavan kokoisia ja pelätessään sätkivät todella lujaa.
Laitoin koiran pannan ja remmin ja yritin vetää Onniksi ristittyä poikapossua.
Kun sain kädet ympärille possu säikähti ja pyrki karkuun. Remmi kiristyi ja kun paine tuntui kaulassa Onni parka sai hirvittävän paniikkikohtauksen!!
Jouduin vetäämään remmistä ja kaappaamaan possun alas autosta.
Koko matka meni panikoiden ja sätkien ja possun pyritellessä remmistä karkuun.
Mieheni hermostui täysin ja ilmoitti tämän olevan eläinrääkkäystä!!
Istuimme alas ja rauhoittelimme läähättävää possua. Annoin sen rauhoittua ja pidin tarkasti remmin löysällä.
Kun olimme kaikki rauhoittuneet, tönin sievästi Onnin ylös ja annoin sen vain seistä ja katsella ympärille.
Uteliaisuus voitti ja Onni asteli kohti ensimmäistä ruohotuppoa.
Sain ohjailtua Onnin Nasulaan vain hipaisemalla sievästi kyljistä.
Kynnyksen kohdalla piti pökätä kankuista vauhtia. Jos remmi kiristyi vähänkin possu säikähti. Pidimme remmiä kuitenkin varalta, ettei possu pääsisi karkuun.
Sitten oli Ruusan vuoro!
Jotain oppineena laiton pannan kaulaan ja peitin kankaalla Ruusan pään. Sitten vedin takapää edellä Ruusan alas autosta, siten, että se sai heti takajaloilla ottaa vastaan. Sitten sievästi etujalat alas ja kangas pois silmiltä.
Odotimme rauhassa kunnes Ruusa itse lähti liikkeelle. Pidimme remmin löysällä koko ajan ja ohjailimme vain sievästi possua oikeaan suuntaan.
Ruusan saimme hienosti nasulaan. Se aloittikin heti tonkimisen ja oli rauhallinen. Onni-possu joutui makoilemaan ja levähtämään tovin kamalan kokemuksensa jälkeen.

Kyllä ensikertalainen on aina ensikertalainen!!!
Minulla alkoikin sitten auton siivous.....

Elämää possujen kanssa

Possut kesyyntyivät nopeasti. Jo maanantaina päästin possut pihalle vapaana. Voi sitä riemua, kun piti ihan peppua heittää kun juoksivat ja kirmasivat.
Ruoka-ajat menneet sekaisin, kun eivät meinanneet millään malttaa karsinaan syömään.
Koirat ja possut tulevat hyvin toimeen ja kanoista ne eivät välitä.

Olen ruokkinut 4 kertaa päivässä.
Aamulla puuro jauhoista ja tiivisteestä ja loraus rypsiöljyä
Päivällä maitoon liotettua leipää ja kaupasta saatuja eineksiä
Illalla ruuan tähteet ja sekaan tiivistettä ja leipää
Iltapalaksi rahkaa ja muita maitotuotteita ja leipää

Massu on pysynyt kunnossa ja kivasti on ruoka maittanut. Hieman vielä vierastavat uusia ruokia, joten olen joutunu heitteleen sekaan tuttua rehua.

Possut meillä kome viikkoa

Possut ovat olleet irti tähän asti. Kaikki on mennyt hyvin, eivät riko mitään, eivätkä karkaile. Ovat kilttejä ja lapset voivat pienimmäistä myöden olla pihlla yhtä aikaa.

Ainut miinus on kakkojen keräily!! Nyt possut syövät jo paljon ja kakkaavat samaa tahtia!

Joten päätimme rakentaa possulan valmiiksi ja laittaa nasut aitaukseen.

Ensimmäinen päivä on ollut possuilla hiljaista, ruokakaan ei ole oikein maistunut uudessa aitauksessa.
Aitauksessa on virikkeita, kantoja, puita ja pöheikköä. Mutta eihän se vapauden jälkeen lohduta.

Ruoka-ajat ovat nykyään noin kolme kertaa päivässä.
Saavat yhä tiivisterehua päivittäin kotiruuan ohessa.
Saavat siis kotiruokaa, ohrahauhoa, leipää ja tiivisterehua.

Kahdelle possulle menee noin 7 litraa ruokaa, 3-4 kertaa päivässä.
Ei vielä ihan mahdoton määrä :)

Possut olleet noin 6 viikkoa.



Possut ovat kesyjä ja kilttejä.
Mutta siirsimme ne aitaukseen. Ne syövät kokoajan ja näin myös kakkivat. Kakan määrä oli kahdelta possulta sellainen, että en kerinnhyt niitä kerätä sellaista vauhtia, ettei yksivuotias poikani olisi niitä löytänyt.
Possut olivat kolme päivää aivan masentuneita. Makasivat ja söivät todella huonosti.
Jos vielä possuja meille tulee, laitan ne suoraan aitaukseen.
Possuille on oja missä möyriä. Se pelotti niitä monta viikkoa, mutta nyt käyvät makoilemassa mudassa.
Märkä lätti on possuille erittäin tärkeä. Sanoisinko pakko!
Jos niille ei ole märkää makoilupaikkaa, ne tekevät sen sotkemalla vedet ja ruuat ja pissimällä.
Ruoka-ja vesiastiat pysyvät pystyssä, niin kauan kuin possuilla ei ole liian kova nälkä ja niillä on lätti.
Lätiksi käy vaikka pari ämpärillistä vettä maahan, päivittäin.
Mutta nyt kun käyvät ojassa, niin vettä ei tarvitse enää kantaa kylpypaikkaan.

Hyttyset ovat kova kiusa. Ensimmäiset pari viikkoa possut olivat paukamien peitossa. Vaikka suihkutin ohvia päivittäin hyttyset kuppasivat silti. Nyt ne eivät enää reagoi hyttysiin, mutta suihkutan silti possut päivittäin ohvilla. heidän koppiin laitan yöksi sellaisen hyttysten tappajan. Huomaa, että olo on silti parempi kun hyttyset ei kiusaa.

Maito on possujemme herkkua. Aluksi annoin piimää, mutta koska eivät reagoi huonosti maitoon, ne ovat saaneet sitä välillä kymmeniä litroja päivässä! Paras oli 50 litraa yhtenä päivänä!!
Ja kun maito sitten loppuu, niin meinaa vesiastia lentää seinään :D









Alkukesällä oja oli hyvä lätti ja siellä possut viihtyivätkin. Mutta kesä 2010 oli niin kuuma ja kuiva, että ojakin lopuksi kuivui.


Tässä kuvassa on varjossa 25 astetta lämmintä ja rutikuivaa.
Vedimme letkun sadevesikaivosta ja possut saivat nauttia sadettimesta!
Lätti on todellakin niin tärkeä, että possut vaikka pissaavat itselleen märän paikan ja tuhlaavat juomavetensäkkin!


Loppusyksy

Lokakuu oli märkä ja kylmä.
Tyttöpossu alkoi kärsiä kylmästä ja märästä.
Sen jalat ärtyivät sorkkien yläpuolelta. Iho oli vaaleanpunaista ja syötyään lämmintä ruokaa se värisi kauan aikaa.
Niimpä tyttöpossu teurastettiin aiemmin kuin oli suunniteltu.

Possu oli yhä sekaruualla. Tarkoitus oli kuukausi ennen teurastusta siirtää se puhtaasti vilja ja juures ja hedelmäruokintaan, mutta nyt ei keritty.
Possu oli siis saanut lihaa ja kaikenlaista einestä ja sekaruokaa.
Pelkäsin, että lihassa olisi jotain sivumakua.
Mutta sitä ei todellakaan ollut.
Ilmeiseti kotiruoka ja virikkeellinen ympäristö takaa hyvän lihan.


Onni possu syksyllä kerppujen kimpussa



TEURASTUS