Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Kaksoset

Vastasyntyneenä
Kuvien laatu on heikkoa, koska kamerani on rikki :(

Kun minä sain kuulla odottavani kaksosia en ollutkaan onnesta ymmyrkäisenä, vaan hyvin järkyttynyt.
Olen monessa asiassa realisti ja jopa inhorealisti ja sekunneissa vilisi silmissäni kaikki kauhuskenariot vaikeasta raskaudesta ja mahdollisista keskosista ja hoitamisen raskaus, imetyksen vaikeudet ja kuinka joutuisin ostamaan toiset sitterit, turvakaukalot ja kaksosvaununkin...

Ultraaja oli ymmärtäväinen ja tarkisti mahdollisimman hyvin ja vakuutti kaiken olevan hienosti. Kyseessä on erimunaiset kaksoset omilla istukoilla.

Minun valmistautuminen kaksosiin alkoi etsimällä kirppareilta ja tori.fi palvelusta kaikki tarpeellinen valmiiksi.
Tämän jälkeen teurastin lampaat pakastimeen, ylimääräiset kanat ja ankat.

Valmistauduin varalle jos joudun osastolle.


Hyvä olikin, sillä vaikka mieheni mielestä olenkin kone synnyttämään, niin kaksosraskaus on oikeasti todella riski. Ja nimenomaan vauvoille.

Minun vointini oli mainio ja raskaus aika tavallinen, paitsi että maha kasvoi hurjaa vauhtia.
MUTTA toinen vauvoista ei saanut VIP paikkaa istukalle. Se on yleensä varattu yhdelle.
Joten huonomman istukkapaikan saanut istukka joutui tekemään enemmän töitä ja siten myös väsyi nopeammin ja istukan virtauksissa alkoi olla ongelmia.
Jouduin tarkkaan syyniin ja lopuksi viikolla 34 osastolle.


Osastolla tarkkailtiin sydänkäyriä ja ultrassa kaksi kertaa viikossa istukan virtauksia. Pelko käynnistämisestä oli kokoajan läsnä.
Lopuksi viikolla 37 alkoi tyttövauva, jonka istukka siis toimi huonosti, tekemään kompensoivia toimia, eli istukasta tuli jo sen verran huonosti, että sikiö ohjasi verta tärkeisiin elimiin ja muu jäi siis varjoon.

Tällöin päätettiin käynnistää.


A-vauva eli tyttö syntyi normaalisti alakautta ja painoi 2400g, oli todella laiha ja pikkuinen verrattuna edellisiin lapsiini.
Kun A-vauva oli synnytetty alkoi sitten toimenpiteet mitä kaksossynnytyksissä tehdään!

Minulle oli kerrottu, että joku tulee pitämään B-vauvaa paikoillaan, ettei se vain käänny perätilaan.
Mutta eihän sitä tajunnut mitä se oli käytännössä :D

Olin romanttisesti ajatellut imettäväni ensimmäistä vauvaa, kun toista odotellaan syntyväksi..
Kuvittelin kohtuni supistuvan ja kuin itsestään B-vauvan solahtavan kanavaan.

Kuinka väärässä olinkaan :D


Synnytyssalihan oli täynnä porukkaa, lääkäreitä ja kätilöitä jokaiselle, vauvoilla ja minulle.
Nyt ryntäsi yksi lääkäri siis pitämään vauvaa mahassani oikein päin.
Hän piti käsillään erittäin hankalassa asennossa vauvaa paikoillaan ja aika kului...
Lääkäri välillä ähkii ja koittaa vaihtaa asentoa ja lisää oksitosiinia :D
Minä siinä katselen toisen vaikeaa asentoa ja hikikarpaloita otsalla ja alan potea erittäin huonoa omaa tuntoa, kun näin vaivaan mukavaa tätiä ja häpeän kun synnytys ei edisty :D

Sain pitää hetken tyttöä sylissäni ja sitten se minulta vietiinkin, koska minun piti alkaa Töihin!!

Mitä?? Pitääkö minun ponnistaa??
Kyllä, minun piti PONNISTAA poika synnytys kanavaan.
Ja se ei ollut helppoa :D

B- vauva tulee ponnistaa alas kanavaan kalvot ehjänä. Jos kalvot puhkeavat liian aikaisin, napanuora voi luiskahtaa ulos ja silloin olisin joutunut leikkaukseen.

Ponnistaminen vauva alas oli ihan yhtä rankaa kuin synnyttäminen, oikeastaan rankenpaa, koska mitään ponnistus tarvetta ei ollut.
Kun poika vihdoin ja viimein suostui alas, kalvot puhkesivat roiskahtaen, kastellen kolme valkotakkista auttajaani totaalisesti :D
Heille ilmeisesti tuttua, koska laskivat vain leikkiä kuika saappaat unohtuivat taas kotiin :D


Ja sitten aloitettiin taas synnyttäminen.
Tulihan se poikakin sieltä :D
Poika painoi 3400g

Ensimmäiset tunnit menivät ihan hyvin.
Vauvat tekivät kuitenkin sellaista niin sanottua naristelua.
Ne voihkivat hengittäessään.
Se oli todella inhottavaa kuunneltavaa, kuulosti siltä kuin vauvalla olisi kovat kivut. Se siis johtuu keuhkojen kypsymättömyydestä tai ns. märistä keuhkoista. 

Sain kuitenkin osastolle molemmat mukaan.

Mutta sitten alkoivat pienellä rääpäle tytöllä sokerit heitellä, ne laskivat hyvin alas ja tyttö kiidätettiin teholle sokeritippaan.
Jäin kahdestaan yhä narisevan pojan kanssa osastolle.


Sokereiden laskuun vaikuttaa äidin raskausdiabetes, aikaiset viikot, sekä pienipaino.
Pienellä vauvalla ei ole tarpeeksi glukoosia varastossa. Se on joutunut käyttämään kaiken varaston synnytyksessä ja sitten sitä ei riitä enempää ja sokerit pääsevät liian alas.


Vaikka kyse ei sairaala oloissa ole kovin vakavasta, niin vauvan joutuminen tippaan on kamalaa!!
Joten jos vain sinulla diagnosoidaan RD kannattaa noudattaa ruokavaliota ja hoitaa itseään, ettei vain käy näin.

Tyttö vietti vuorokauden teholla ja sitten 7 päivää tarkkailussa, sokeritipassa oli muistaakseni 4 päivää ja sitten joutuikin bilirubiinin takia valohoitoon ja kun verikokeet oli ok, pääsi kotiin.
Minä ajelin siis kotoa päivittäin vauvaa hoitamaan koska poika pääsi kotiin 3vrk iässä.

Kaikenkaikkiaan sairaala aika meni kuitenkin hyvin!!


Harjoittelija sai pestä tyttöni



UV-valossa
OYSissa oli tällaiset mahtavat uudet valohoitovälineet. Vauva asetetaan matolle joka hohtaa valoa.
Vauvan voi siis peitellä, ja maton voi nostaa syliin ja vaikka imettää samalla.
Tärkeintä on kuitenkin se peittely. Koska jos valo tulee ylhäältä vauva makaa alastomana valossa ja on silloin huomattavasti turvattomampi ja tekee helposti morottaja refleksiä, hätkähtelee ja heräilee.
Tämän ihmeellisen keksinnön keksijälle tulisi antaa palkinto :)



Tyttö oli todella laiha ja pieni
VIHDOIN molemmat kotona
Paapan sylissä



Kun vihdoin oli molemmat kotona saattoi normali arki alkaa.
Siihen asti tuntui jatkuvasti, että olin unohtanut jotain. Kuin jotain puuttuisi.
Hoito OYSIN osastolla 54 oli MAHTAVAA, siellä oli hiirenhiljaista ja vauvat eivät koskaan itkeneet.
Jos joku vauva yrittikin itkeä, hoitajat tekivät kaikkensa että vauva olisi tyytyväinen.
Vaikka kävelivät ja hyssyttelivät läpi yön.

Minua ei siis huolettanut tytön puolesta kun olin kotona, mutta se tyhjä tunne oli kalvava.


Liinassa ja kengurussa


Mutta ei se ihan normaali arkea ollutkaan.
Sitten olikin kotona todellakin KAKSI vauvaa.
Se oli kamalaa :D


Minä siis imetin molempia vauvoja, vuorotellen, yhtäaikaa, jatkuvasti ja aina ja kokoajan ja sitten vielä lisää..
Tältä se ainakin tuntui. Imetystä ja vaipanvaihtoa ja taas imetystä ja sitten vielä kanniskelua ja kanniskelua.

Tyttövauva oli siis pienipainoinen. Jos sinulla on pienipainoinen vauva kannattaa lukea esim. tämä opas 

Se auttaa ymmärtämään monia asioita ja vahvistaa sen, että ÄIDINMAITO on tässäkin tapauksessa paras ja sitä suositellaan täysimetyksenä 6kk asti.

Eli pienipainoisuus tekee vauvasta esimerkiksi aistiherkemmän ja vaativamman.
Meidän tyttö ei ollut ilmeisesti valmis syntymään niin aikaisin, koska ensimmäiset viikot hän ei viihtynyt yksin sekunttiakaan. Ei kapalot ei kiikutukset, mikään ei auttanut.

Ainostaan SYLI.

Se oli välillä raskasta, mutta luetuani oppaan ja tiedostettuani lapsen vaativuuden ja sen kuinka se voi äidillekkin olla todella raskasta ja lisää äitin riskiä sairastua masennukseen ja kuinka pienipainoisia lapsia ravistellaan useammin kuin normaaleja, osasin paremmin suhtautua asiaan.
Me siis sylitimme tyttöä vuorotellen jatkuvasti.

Pahin aika oli 4 viikkoa, sen jälkeen alkoi helpottaa ja 6 viikon kohdalla pystyin jo alkaa nauttia vauvoista.
6 ensimmäistä viikkoa vain ruokin ja hoidin ja nukuin ja väliaikoina koitin hoitaa taloa, mutta lähinnä siis vaan nukuin istualtani molemmat lapset rinnalla :D


vauvat jo 3kk






Arki on aika erilaista :D, niitä kun on aina se kaksi.
Yksi kun on tyytyväinen, niin vielä on se toinenkin hoidettavana.
Saunakin on aika täynnä vauvaa nykyään.
Ainut lohdutukseni on, että huh huh niitä ei ole kolme!!
Nostan hattua kaikille kaksosäideille, mutta komos ja nelos??? Superäitejä!!!!!!


Onneksi nämä eivät myöskään olleet ensimmäisiä! Minulla on kuitenkin helppoa, koska vanhemmista sisaruksista on oikeasti apua. Varsinkin esikoispoikani hoitaa kuin luonnonlahjakkuus vauvoja.











No mitenkäs tähän liittyy karppaus :D
Siten, että sain raskauskiloja 14!! Nyyyyyyhhhhhh
Eli entisten päälle taas 14 lisää.
Eka kuukausi olin niin väsynyt, että söin mitä suuhuni sain ja imetys muutenkin saa minut himoitsemaan lähinnä sokeria.
Kun pahimmat viikot olivat ohi sain ruokavalion taas kuntoon ja painoa on pudonnut noin 5,5kg

Minä en ole karppauksen ihmelapsi, joten minulle on joka kilo vaikea laihduttaa, mutta karppaamalla sentään laihdun maha täynnä.
Muuten ei onnistuisi mitenkään. Kun imetän syön paaaaljon :D



Täällä Oulun korkeudella on lumet kohta poissa, päivät jo pidentyneet ja odotamme kevättä niin, että kipeää käy.
Kaksi kesäpossuakin jo varattu, joten ehkä tässä tulevaisuudessa riittää taas jotain päivitystä blogiin myös.
Mukavaa ja ihanaa kesän odotusta lukijoille!!!

34 kommenttia:

  1. Tuplaonnittelut! Ja todella hienoa että molemmat ovat kotona ja voivat hyvin :) Olen nähnyt hyvin läheltä kaksoisten arkea ja tiedän varsin hyvin että se ei ole yhtään samanlaista kun se että saa yhden vauvan. Mutta olen myös nähnyt sen että arki alkaa pikkuhiljaa sujumaan ja tähän minun sukulaisperheeseen jossa on kaksoset on jo tullut 2v pikkuveli ja seuraavaa vaavia odotetaan, vaikka kaksoset ovat vasta 4v ja pari kuukautta päälle. Tsemppiä ja mahdollisimman pitkiä yöunia koko perheelle!

    VastaaPoista
  2. Paljon onnea vauvojen johdosta! Ihania pieniä ihmisiä :).

    VastaaPoista
  3. Onnittelut söpöistä vauvoista! Hyvä että jaksat jo paremmin, kahden hoitaminen on varmasti raskasta. Minäkin taatusti järkyttyisin jos kuulisin saavani kaksoset. Meidän suvussa on joka sukupolvessa kaksoset, nyt niitä ei vielä ole tullut. Olemme siskoni kanssa viimeiset lisääntymiskykyiset 15 serkuksesta, joten kyllä sieltä voisi kaksoset tulla. :-)

    VastaaPoista
  4. Oikein paljon onnea koko perheelle :)

    VastaaPoista
  5. Onnea vauvoista, hyvää kevättä! Aika teräsmamma, huvitti lukea tuota kohtaa jossa kerrot että sitten teurastit...:) Ei joka äidistä olisi sellaiseen. Laitoin oman blogin pystyyn, saanko lisätä blogisi siellä tulevaisuudessa näkyvälle listalle?
    T,Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai, käynpäs lukemassa sinunkin blogia!

      Poista
  6. ♥Onnea!♥
    Ilmankos ei sinusta ole kuulunut, on jännittävä lukea tuota juttua. Sankareita ootte!
    Kunhan nämäkin vesselit kasvaa onhan sitä aikaa keskittyä karppaamiseen tms :) Niin on mullakin vähän jäänyt vähemmälle, vaikka haluaisinkin sitä noudattaa.
    Ihan on Paapan näköiset vesselit :) Hienoa kun Paapallekin kuuluu hyvää, näköjään :)
    Kaikkea hyvää teille! ♥

    VastaaPoista
  7. Lämpimät onnittelut kaksosten syntymän johdosta <3

    Kaksosraskaus ja kaksosvauvojen elon alku on todella rankkaa. Hymy huulilla luin kirjoitustasi ja elin uudelleen meidän kaksosten alkutaivalta ;) Koska kaksosemme olivat esikoisiani, luin kaiken kaksosiin liittyvän kirjallisen materiaalin, mitä löysin. Itkin ja luin, koska normaalia kaksosraskautta ei tunnettu lainkaan. Vain ongelmista ja vielä pahemista ongelmista kirjoitettiin. Olisin niin halunnut lukea jonkun ongelmattoman, tavallisen yksösraskauden kaltaisen tarinan kaksosraskaudesta. Ehkä niitä nykyään jo löytää.

    Kaksosemme, A-tyttö ja B-poika syntyivät jouluaattona joitain vuosia sitten. Minunkin synnytys jouduttiin käynnistämään toisen vauvan lakattua kasvamasta, sillä tämä ei saanut enää ravintoa tarpeeksi, syytä en tiedä. Lapset syntyivät 34. raskausviikolla ja tyttöseni painoi 2,2 kg ja poika 2,9 kg. Tyttönen oli pieni ja laiha kuin linnunpoikanen, kuten hieman isompi veljensäkin.

    En tarkoita pelotella, kun kerron että ensimmäiset kaksi vuotta olivat lasten lapsuudesta meille todella raskaat. Olin jatkuvassa univelassa, enkä jaksanut touhuta mitään ylimääräistä. Lopulta, yhtenä hyvin kauniina päivänä oivalsin ensimmäisen kerran lasten syntymän jälkeen, että olen virkeä enkä enää väsynyt. Onneksi sinun isommat lapsesi voivat osallistua auttamaan :)

    En tiedä miten yhden lapsen imettämisen kohdalla menee, mutta vaikka kaksosten imettäminen toi minulle valtavan ruokahalun, kulutus oli niin kova, että laihduin mukavasti.

    Onnea sinulle vielä kerran, voimia ihan pienten kanssa ja paljon rakkautta koko perheelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa mukava lukea viestisi, sitä niin kaipaa sellaista vertaistukea ja muiden kokemuksia.
      MInulla todellakin on iso apu nuista muista lapsista. Kuitenkin kolme koululaista jotka oikeasti osaavat hoitaa lapsia.
      Tilanne on sen suhteen paljon parempi.
      MUtta silti sitä välillä huokaisee raskaasti kun se ensimmäinen parkasu kuuluu :D
      Mutta koitan aina välillä pysähtyä ja ajtella, että olkoot muut hommat ja nautitaan nyt vauvoista, koska uusia ei tule :D

      Poista
  8. Onnittelut koko perheelle! Minun neljäs raskaus alkoi kaksosraskautena, mutta toinen meni kesken noin viikolla 11. Täytyy myöntää että olin vain helpottunut vaikka kaksikin olisi tietysti vastaan otettu. Toisaalta houkutti aivan älyttömästi ajatus kahdesta vauvasta, etenkin kun tiedettiin että se on viimeinen raskauteni. Mutta oli siinä yhdessäkin tissitakiaisessa työtä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, nimenomaan tissitakiaisissa riittää työtä :)

      Poista
  9. Voi suuret onnittelut tuplista! Olen monesti kaynyt kurkkimassa, ja toivonut postausta... sulla on ollut erittain hyva syy olla postaamatta, oikeastaan kaksikin syyta :) Mahtavaa etta olette jaksaneet tahan asti kaksosten kanssa, voi vain kuvitella kuinka raskasta se saattaa olla! Kaksoset olisivat ajatuksen tasolla ihania, mutta kun tiedan miten raskasta voi olla yhdenkin kanssa, ei sita itselle sitten toivokaan. Mutta kunhan pikkuset kasvaa ja oppivat itsenaisemmiksi, varmasti arki helpottuu paljon. Kohta ne syottelevat kanoja ja hoitelevat karitsoita kuten muutkin lapsenne! Onnea viela!

    VastaaPoista
  10. Voi, paljon onnea teille! Ihmettelin kun oli niin hiljaista blogissasi, minäkin olen siis välillä käynyt kurkkailemassa :-).
    Hyvää kevättä!
    -e-

    VastaaPoista
  11. Tosi suloisia kuvia onnea! Hieno kirjoitus, meillä kaksi lasta syntynyt pienellä ikäerolla ja kasvavat ihan kuin kaksoset, niin saman pituisia ja painoisia aina ovat olleet, lapsista on paljon iloa mutta kyllä ne saa elämän hyrskyn myrsyn ja äiti on mankelissa silloin tällöin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin nuo kaksi vanhempaa lasta ovat kuin paita ja peppu. Aina mietityttänyt, että miten ihmeessä kun toinen lähtee kouluun. Mutta nythän sille nuoremmalle jääkin sitten kaksoset kaveriksi :D

      Poista
  12. Olipas tänne tullut kommentteja :D
    Kiitos teille kaikille onnitteluista ja zempeistä!!

    VastaaPoista
  13. Voi hurjan paljon onnea. Minäkin olen täällä käynyt välillä kurkkimassa toiveikkaana uusia postauksia ja nytpä olikin ihana postaus täällä!!!!!!

    VastaaPoista
  14. Olet kyllä niin ihana ihminen. Suloinen ja realisti. Elät rikasta ja kaunista elämää.

    VastaaPoista
  15. Onnea kaksosista! Kun meidän kaksospojat syntyivät 10 vuotta sitten, yksi kätilö sanoi mulle synnytysosastolla että hänen äitinsä joka oli yhdet kaksoset saanut tapasi sanoa että ei toivo kaksosia pahimmalle vihamiehellekään. Todella kannustavaa, varsinkin kun meillä oli kyse vielä ensimmäisistä lapsista, ei ollut mitään kokemusta vauvanhoidosta. =)
    Sen sijaan serkkuni jolla on kaksoset myös sanoi mulle että "kaikille ei suoda kaksosia."
    Ensimmäisenä vuonna olin taipuvainen ajattelemaan kuten synnytysosaston kätilö kertoi äitinsä ajattelevan, mutta sen jälkeen nämä 9 vuotta ovat kyllä varmistaneet sen että serkkuni oli lopultakin oikeassa. Kaksoset on harvinainen lahja ja on aivan ihanaa seurata miten lapset kasvavat ja kehittyvät yhdessä ja ovat toisilleen aivan poikkeuksellinen tuki ja turva koko lapsuuden ajan. Toivottavasti myös aikuisenakin!
    Nyt kun odotan vain yhtä vauvaa, tuntuu vähän tyhjältä. Toisaalta vauvanhoito kaksosten jälkeen menee varmaan "vasemmalla kädellä". Toivottavasti. Jotenkin kuitenkin ajatus yksinäisestä vauvasta ilman kaksossisarusta tuntuu surulliselta.

    Kun meidän pojat olivat vielä alle puoli vuotiaita, olin välillä kateellinen yhden vauvan saaneille, olihan se elämä silloin tosi rankkaa kahden vauvan kanssa. Mutta nykyään tunnen että meidän perhettä on siunattu aivan erityisellä lahjalla kun olemme saaneet kaksoset. Näitä ei tosiaan kaikille suoda!
    Tsemppiä ja ihanaa elämää teille kaksosten kanssa!

    VastaaPoista
  16. Mullakin oli muuten raskausaikana tunne että kaikissa kaksosraskautta koskevissa ohjeissa ja kertomuksissa kerrottiin vain miten hankalaa ja riskialtista ja ongelmallista kaksosraskaus on.
    Jos kysyin neuvolassa jotain, terveydenhoitaja aloitti aina "Normaalistihan asia menis näin, mutta kun sulla on kaksoset tulossa niin..."
    Niinkin naurettavat asiat ahdistivat kuin se että mitkään neuvolan käyrät ym. eivät koskettaneet mua. Koin olevani ulkopuolinen ja pelkäsin että jotain menee pieleen.
    Olinkin osastolla yli kuukauden raskausaikana ja sain monenlaiset vaivat, mutta meidän pojat syntyivät ihan normaalisti kumpikin yli kolmikiloisina käynnistetyllä synnytyksellä viikolla 37+

    VastaaPoista
  17. onnea kaksosista :) miun touhukkaat tulevat jo kolme heinäkuussa. meillä otti a vauva kans tehon kautta vauhtia keskolaan jossa oltiin vajaa parisen viikkoa. arki onneksi lähti rullaamaan kyllä sitten kun sai molemmat kotiin ja ite toipui sektiosta. meillä oli 1,7 ja 1,9 syntymäpainot viikolla 35+2 tulivat :)

    VastaaPoista
  18. Voi jestas, paljon onnea pikkuisista!! Olenkin ihmetellyt mikset päivitä enää, taisi syy selvitä..? ;) Blogisi on muuten edelleen ainoa, jota jaksan seurata.

    t. lukija, yksi monista

    VastaaPoista
  19. Suuret onnittelut pienokaisista! Suloiset vauvelit!
    Ja voimia arkeen!

    VastaaPoista
  20. Tuplaonnet! Mulla on kohta 3v pojat ja meil on kyl suht helpolla kaikki menny. Esikoinen oli reilut 2v kun kaksoset synty vkolla 38+3. Painoa oli a:3200 ja b 3150 oli siinä tuplamahassa kannettavaa ;-) raskaus oli oksentamista ja mahan suurta kokoa huomioon ottamatta ihan helppo. Synnytys oli nopea ja helppo jos vertaa esikoiseen..ja kaikenlisäks meillä ei o sairastettu juuri ollenkaan. Vauva-aika on omalla tavallaan aina raskas ja kun niitä on kaks niin onhan siinä tuplaten työtä..mutta niin vain onnistu myös kaksosten kestovaipatus kuten esikoisenki..kunhan on paljon vaippoja ;-) meillä on aina ollu samassa rytmissä joten seki on ollu helpotus. Rutiineista on pidettävä kiinni vielä tiukemmin kun yhen kans jotta jonkulainen päiväjärjestys pysyy. Tunnustan jopa toivovani toisia kaksosia jos ja kun aika on kypsä ♡ onnea vielä kertaalleen :-)

    VastaaPoista
  21. Onnittelut, kaksosista on iloa kaksinverroin vaikka alussa sitä puuhaa riittää.
    Meillä suvussa ei käynyt aivan samanlainen onni. Enkelivauvan täti aimato.

    VastaaPoista
  22. Onnea koko perheelle. Nyt selvisi minne sinun aikasi on hurahtanut, kun et ole hirveästi täällä nettiavaruuteen kirjoitellut :)

    VastaaPoista
  23. Terve!

    Ja suuret onnittelut kaksosista! Voiko sinulle laittaa sähköpostia?

    VastaaPoista
  24. Kiitos kaikille, tässä alkaa olla taas virtaa ja uusia ideoita, ehkäpä ne saa joskus blogiinkin :)

    VastaaPoista
  25. Paljon Onnea koko teidän perheelle :)

    VastaaPoista
  26. Tuplaonnea täältäkin, vähän myöhässä tosin <3 Olenkin kaipaillut juttujasi, ja nyt taas on mitä lukea! Ihana tarina kaksosvauvoista, ja vaikka vähän ylimääräistä huolta olikin, niin ihanasti kaikki kuitenkin lopulta on mennyt :) Niin suloiset vauvat, ja niin ihanasti yhdessä olevat. Ja vauvojen onni on huolehtivat isot sisarukset, se kantaa pitkälle.

    ps. ihan parasta oli lukea kuinka valmistauduit synnytykseen teurastamalla eläimet :D

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...