Lastensuojeluilmoitus, perätön vai ei!??

Kuvan mökötys ei liity ko. juttuun vaan äidin tekemästä pahasta ruuasta ;) Jämämössö ei kelvannut...

Päivitystä kirjastosta käsin :)

Yhteydet pätkii ja asentajaa odotellaan.


Kaikki meni siis ihan hyvin sossujen kanssa. Ilmoittaja ei ollut tehnyt karppauksesta vaan ilmeisesti syytä ei todellakaan ollut.
Esittelin täteille paikat ja juttelimme ja vastailin kysymyksiin.
Kysymykset olivat ihan tavallisia ja sellaisia, mitä itsekkin kyselisin, jos haluaisin kuulla miten perheessä eletään ja toimitaan.
Muutamaan otteeseen kysyttiin vanmhempien sisarusten käytöksestä linja-autopysäkillä. Riitelystä ja sellaisesta, että onko mennyt fyysiseksi!?
Ehkä ilmoittaja on jotain maininnut??


Kyllä meillä sisarukset riitelee ja välillä tönivät toisiaan. Ihan kunnon tappeluksi on mennyt vain muutaman kerran ja yleensäkkin kaikkeen väkivaltaan puututaan.
Mutta kyllä se yleensä on ihan vaan nimittelyä ja irvistelyä ja juuri tönimistä pahimmillaan.


Äitini on hoitanut lapsia yli 30 vuotta ja hän tuumasi, että sisarukset opttavat AINA kovemmin yhteen. Että sen perusteella saisi joka lapsiperheessä käydä tarkastajia.


Joten itse olen yhä ymmälläni tästä vaikka tarkastus meni hyvin ja asia on sossun puolesta selvä.


Jos ilmoitukset jatkuu samansisältöisenä, niin niihin ei reagoida. Eli jos on kyyseessä kiusa, niin ymmärsin, että eri syistä tehdyt ilmoitukset joutuisivat taas tarkistamaan.


Itse olin hyvin väsynyt kaiken ollessa ohi ja oli pakko nukkua ihan päiväunet.


Tavallisen kansan keskuudessa sossulla ei ole mikään hyvä maine ja se sai minut kyllä säikähtämään lasteni puolesta. Ja sitten sopivasti tuli kohu karppilasten huostaanotoista!!??


Mutta päivittelen myöhemmin lisää. Nyt lähden hakeen poikaa pianotunnilta!


Kiitos KAIKILLE kommentoijille!! Olette IHANIA!! :)






23.11.2011

Minun on pakko tästä asiasta vielä purkautua.
Tämä asia vain, niin kovasti vaivaa. Koen, että kotini perusturvallisuus on järkkynyt. Ajattelen esimerkiksi tällaista mahdollisuutta.

Mitä JOS:

Olen vähän tulossa kipeäksi, tai valvon vauvan takia yön tai joku lapsistani on sairas. Olen rättiväsynyt, en jaksa siivota illan sotkuja, en käy suihkussa ja aamullakin vain hoidan lapset kouluun ja ehkä käperryn sohvalle torkkumaan peiton alle.
Talossa on siis ehkä useamman aterian jäljiltä tiskejä, sotkua. Tuulikaapissa on vaatteita levällään, miehen saunaolut pulloja lojuu sohvan vieressä taikka pöydällä.
Sitten soi ovikello ja samalla isoveli kiusaa pikkusiskoa ja toinen taikka molemmat itkee ja huutaa. Karjaisen lapsilleni, nyt loppuu tuo meteli!!
Ja menen avaamaan ovea.
Sosiaalityöntekijät kohtaavat,
väsyneen, epäsiistin ja huutavan äidin. Sotkuisen talon ja itkevät lapset ja kaiken kruunaa alkoholipullot pöydällä.

Mitä he tästä päättelisivät?? Auttaisiko minun selitykset, että noko, noko ja en minä yleensä ja yleensä jaksan ja olen energinen.
Minun on vaikea uskoa, että uskoisivat. He päättelisivät minun olevan lytyssä taakkani alla. Ja tarvitsevani apua. Mitä se apu olisi. Sitä en tiedä. Ja miksi pelkään sitä apua! Näen vain silmissäni poliisin viemässä lapsiani huostaan.

Eli perusturvani on järkkynyt, koska minulla on tunne, että minulla ei ole oikeutta jättää taloa epäsiistiksi. Minulla ei ole oikeutta jättää tukkaa pesemättä ja kampaamatta. Minulla ei ole oikeutta olla välillä väsynyt ja uupunut.
Minun täytyy olla omassa kodissani skarrpina ja varautuneena vieraiden arvostelijoiden syynäykseen. Epäilykseen omasta kykeneväisyydestä äitinä ja huushollaajana.

Koen sen epäreiluna ja se vihastuttaa ja itkettää.


Okei, minulle ei tultu yllättäen, mutta sekin on mahdollista ja ehkä ensi kerralla tullaan!?

Jos joku halusi minulle tai miehelleni olla ilkeä, niin hän onnistui oikein hyvin.
Jos jollakulla oli oikea huoli?? Niin miksi hän ei eritellyt syytä?

Toivon totisesti, että kun 28 päivä on ohi, niin minun ei tarvitse enää näissä merkeissä tavata yhtäkään sosiaalityöntekijää.



21.11.2011

Meillä oli ikävä yllätys postilaatikossa. Kutsu tulemaan 28. päivä sosiaalitoimistoon käsittelemään nimetöntä lastensuojeluilmoitusta.
En todellakaan halunnut odottaa siihen asti, vaan otin tätiin puhelimitse yhteyttä.
Sosiaalitoimiston täti kertoi, että soittaja ei sen kummemmin ollut mitään eritellyt. Oli vain huolissaan lapsistamme!??

Pyysin tätiä heti meille kotikäynnille. Halusin saada asian pois päiväjärjestyksestä ja "puhtaat" paperit.
Mutta ei sieltä suostuttu tulemaan. Kun tivasin, että tämä asia on minulle tärkeä ja olen syvästi loukkaantunut asiasta, he lupautuivat tekemään kotikäynnin silloin 28. päivä.
Toimiston täti oli sitä mieltä, että ei tästä kannata loukkaantua.

En todellakaan tiedä, mikä on oikea tapa suhtautua tällaiseen!

Jos yritän kuvata tunteitani, niin siinä oli järkytystä, suuttumusta, loukkaantumista, ja pelkoa. Sellainen Kafkamainen pelko, järjestelmästä joka on nyt jyrähtänyt käyntiin ja minä olen vain pieni mitätön nappula siellä seassa, jolla ei ole mitään sanavaltaa!!

Sen verran olin raivoissani, että päätin tuhlata lisää yhteiskunnan varoja ja menin poliisilaitokselle tekemään kunnianloukkaussyytteen, ilmoittajaa vastaan.

Nyt kun pahin on ohi, tunnen raskasta väsymystä ja olo on kuin itkeneellä vaikka kyyneliä ei nyt sentään ole tullut.

Olen pohtinut syitä,

ilkeämielisyys tulee ensimmäisenä mieleen.
Sitten teurastus, jos joku on huolissaan lapsistani, koska heidän pihallaan teurastetaan eläimiä?
Sitten ajattelin jo karppausta!! Syötän lapsilleni voita!??
Lasten itku ja huuto... No sitä kieltämättä kuuluu aina ajoittain...


En tiedä saanko koskaan edes tietää, kuka ja miksi tämän ilmoituksen teki. Mutta mukava olisi tietää.
Päätin kirjoittaa ihan blogiin tästä, koska ajattelin, etten ole ainoa jolle tällaista on voinut sattua.