Protein Power, Dr Michael R Eades & DR Mary Dan Eades

Ostin mielenkiintoisen kirjan Karppausfoorumin kirpputorilta.
Suomensin vapaasti pätkän.


Luku yksi

Uusi näkökulma ravitsemukseen

Jokainen ihminen on aikansa summa; vain harva pystyy nostamaan itsensä aikansa ajattelun yläpuolelle
- Voltaire

Meillä on vuonna 1822 julkaistu kirja, joka on kulkenut sukupolvelta toiselle Michaelille, hänen iso-isoisältään. Maalaislääkäri Ozark vuorilta, USAn keskilännestä.
Pitkä kappale koskee keltakuumetta.
1800-luvulla kukaan ei tiennyt, mikä sen aiheutti ja miten se levisi.
Nykyään tiedämme tietysti, että moskiitto kantaa ja levittää viirusta, mutta silloin se harhautti parhaita mieliä lääketieteessä.
Lue mitä tämä tyypillinen lääketieteenkirja kertoi keltaisesta kuumeesta vuonna 1822:

....se alkaa altistumisesta satamien mädäntyneisiin eläin ja kasvijätteisiin. .....se alkaa aina alhaisimmista osista väestörikkaista kauppakaupungeista, veden läheltä jatkuen tänne sen kummemmin tartuttamatta ylempää maastoa. Se raivoaa eniten missä on raivattu paljon uutta maata jokitöyräitä luiskaamalla satamia varten. Keltakuume aiheutuu likaisesta ilmasta ja höyrystä, joka kohoaa vasta käännetystä maasta tai joesta nostetusta mutaisesta likaisesta maasta.

Meidän nykyaikaiselta näköalapaikalta haluamme kurottaa taaksepäin ja kertoa heille "Katsokaa, se on moskiitto; miksi ette näe kokonaiskuvaa?"

Lääketieteen ongelmat jotka hämmentävät meitä tänään, hämmästyttävät varmasti tulevaisuuden tutkijoita, kun he ihmettelevät miksi me tämänpäivän lääketieteen pioneerit emme oivaltaneet ilmeistä. Miksi olemme niin edistyneet tietyissä lääketiteen aloissa ja silti niin törkeän puutteellisia toisissa.
Miksi, he voivat kysyä, meidän kirurgit pystyvät suorittamaan avosydänleikkauksia, niin taitavasti, että ne ovat rutiinia. Kun samaan aikaan meidän ravitsemustieteen asiantuntijat eivät pystyneet selvittämään optimaalista ruokavaliota ehkäisemään operaatioon johtavat ongelmat.
Miksi keskitytään monimutkaisiin kirurgisiin tekniikoihin ja muihin ihmeellisiin lääketieteen toimenpiteisiin, jotka pidentävät sairaan kehon elämää muutamalla kuukaudella tai parhaimmillaan muutamalla vuodella. Sensijaan, että keskittyisimme ruokavalion muutoksiin, jotka pystyvät pitkittämään tervettä elämää vuosikymmeniä?
Miksi emme näe kokonaiskuvaa?


Vähärasvaisen ja korkea hiilihydraattisen ruokavalion epäonnistuminen

Kyllä, lääkärit tietävät että ruokavaliolla on iso osuus nykyihmisen sairauksien kehittymisessä ja synnyssä- sydäntaudit, diabetes, liikalihavuus, korkeaverenpaine ja monet syövät.
Sen seurauksena ravitsemusterapeutit, ravintofysiologit ja lääkärit jatkuvasti kannustavat meitä syömään oikein, välttääksemme nämä häiriöt.
heidän määritelmänsä mukaan oikein syöminen tarkoittaa, rasvan vähentämistä ruokavaliosta ja sen korvaamista monimutkaisilla (ns hyvillä)hiilihydraateilla.
Siitä lähtien, kun vuonna 1988 suositukset rasvan , varsinkin tyydyttyneen rasvan vähentämisestä julkaistiin, alkoi jatkuva kilpailu rasvattomista tuotteista.
Munat, punainen liha ja muut ylivoimaiset proteiinin lähteet on käytännössä ajettu keittiöstä ulos. Vähennä rasva melkein kokonaan, meille kertoo pataljoonittain ravitsemuksen asiantuntijoita, ja hyvästi liikalihavuus ja sydänvaivat, diabetes ja kaikki muut. Kuulostaa hienolta teoriassa, mutta - ja tässä miksi kaikki lääkärit sadan vuoden päästä tulevat pyörittelemään päitään- se ei toimi.
Vähärasvainen, korkea hiilihydraattipitoinen lähestymistapa on osoittautunut epäonnistuneeksi.
Se ei vähennä kolesteroli arvoja mitenkään merkittävästi. Paitsi jos ruokavaliota noudatetaan lähes naurettavan tarkasti, missä tapauksessa se aiheuttaa muita yhtä pahaenteisiä ongelmia, kuten tulet pian huomaamaan. Se aiheuttaa diabeetikoille loputonta taistelua heidän verensokeriarvojensa kanssa. Se ei vähennä verenpainetta, muuten kuin suurissa painon pudotuksissa. Sen onnistuminen laihdutuksessa on lähes olematonta ( voit hämmästyä kuullessasi, että olemme hoitaneet montaa, jotka ovat lihonneet vähärasvaisella ruokavaliolla).
Vähärasvaisuus vimman tuloksena on entistä lihavempi ja sairaampi kansa. Osa kiitos ruokateollisuuden kiihkosta valmistaa loputtomia määriä vähärasvaista ja korkea hiilihydraattista moskaa rasvaisen moskan tilalta.
Kasvokkain tämän synkeän ennätyksen edessä, mitä me lääketieteen ammattilaiset teemme?
Hylkäämmekö me vähärasvaisen ruokavalion sellaisena, joka kuulosti paperilla hyvältä, mutta ei onnistunut käytännössä, hylkäämmekö sen ja alamme etsiä jotain parempaa, niinkuin tekisimme uuden lääkkeen kohdalla joka olisikin epäonnistunut? Ei, sen sijaan me sanomme, "Tuokaa lisää samaa, kokeilkaamme kovemmin, kokeilkaamme pitempään, olkaamme uutterampia." Me kerromme potilaillemme, että sen täytyy olla heidän syytä jos kunto ei parane vähärasvaisella ruokavaliolla. He eivät varmastikkaan noudata ohjeita kunnolla.
Mutta sellainen ajattelutapa kaatuu aineenvaihdunnallisten totuuksien edessä, koska ruokavalion rasva ei ole yksin ongelma. Ongelma on vähärasvaisen ruokavalion biokemiallisessa rakenteessa ja sekavissa signaaleissa mitä se antaa kehon välttämättömälle aineenvaihdunnalle.
Ironisesti, vähärasvainen ruokavalio ei paranna ongelmia vaan pahentaa niitä.
Ohjelma mitä hahmotamme tässä kirjassa menestyy missä vähärasvainen, korkea hiilihydraatinen ruokavalio epäonnistuu. Se vähentää kolesterolia nopeasti, nostamatta muita riskitekijöitä; se peruuttaa tai ainakin parantaa huomattavasti aikuistyypin diabetestä; se pudottaa kohonneen verenpaineen alas kuin kiven; se antaa pitkäaikaisen ratkaisun ogelmille kuten lihavuus -ihan ilman että lasket rasva grammoja tai prosentteja. Se tekee kaiken tämän vain valitsemalla ruokia jotka toimivat sinun kehon aineenvaihdunnan biokemian mukaan, eikä vastoin sitä.
Ihmisen keho on ihmeen joustava, reaktiokykyinen, uudistuva biokemiallinen koneisto. Kuten muutkin monimutkaiset laitteet se toimii parhaiten, kun sitä kohdellaan oikein.
Vähärasvaisen ruokavalion puolestapuhujat uskovat, että paras tapa kohdella kehoa on vähentää rasvan, varsinkin tyydyttyneenrasvan saantia ja korvata se monimutkaisilla hiilihydraateilla. Heidän virheellinen ajattelutapa menee näin: liiallinen rasvan kertyminen valtimoihin aiheuttaa sydän sairauksia ja muita ongelmia, rasvan liiallinen kertyminen rasvasoluihin aiheuttaa liikalihavuutta, liian suuri rasvan saanti pahentaa diabetestä. Eli jos vähennämme rasvan saantia, ratkaisemme kaikki nämä ongelmat. Vaikka se vaikuttaa loogiselta, se ei toimi, koska se ei ota huomioon kehon biokemiaa ja tapaa millä meidän aineenvaihduntamme hormonit aiheuttavat rasvan varastoinnin. Kun ymmärrämme näitä voimakkaita kehon kemikaaleja, voimme saavuttaa terveystavoitteet, hallitsemalla rasvoja sisällä, pikemmin kuin yrittämällä poistaa rasvan ulkoa. Ymmärtääksemme miten se toimii, tutkitaan ensin ruokaa biokemiallisesta näkökulmasta.

Mitä ruoka on?

Kaikki ruoka, pannukakuista sushiin, muodostuu makroravinteista ja mikroravinteista ja vedestä.
Lukuunottamatta vettä, joka on leijonanosa kaikesta, ruoka muodostuu pääosin makroravinteista, proteiini, rasva ja hiilihydraatti. Nämä kolme makroa ovat ainoat ainekset jotka tarjoavat energiaa- mitataan kaloreissa-säilyttämään elämää. Mikroravinteet- vitamiinit, mineraalit ja hivenaineet- eivät tarjoa energiaa, mutta ovat siitä huolimatta olennainen osa elämälle. Niillä on iso merkitys solujen tehtävissä, joista moni on makroravinteiden tehokas käyttö ja hävitys. Ilman makroravinteita, meitä kohtaa aliravitsemus, nälkiintyminen ja kuolema; ilman mikroravinteita me kärsimme puutostaudeista, jyrkästä terveyden laskusta ja kuolemasta. Ravinteet molemmista ryhmistä ovat välttämättömiä elämälle.

Kolmen ison tasapainottelu

Koska koko kalorimäärä tulee kolmesta isosta makroravinteesta, on selvää, että lisätessä yhtä- rasvaa esimerkiksi- on toista vähennettävä (hiilihydraattia tai proteiinia tai molempia) säilyttääkseen minkä tahansa kalorimäärän. Jos aineenvaihduntasi tarvitsee 2000 kaloria ja vähennät rasvan saantia suositusten mukaan, mitä tapahtuu? Sinä kasvatat hiilihydraattien ja proteiinin määrää, korvaten vähennetyn rasvan kaloreita, eikö niin? Se on vähän monimutkaisempaa kuitenkin. Sinä et mene kauppaan ja osta kolme kauhallista proteiinia, viisi kauhallista hiilihydraatteja ja kaksi kauhallista rasvaa; ostat munia, lihaa, kasviksia, hedelmiä, maitotuoteita. Jotkut ruuat kuten munat ja liha, sisältävät ainoastaa rasvaa ja proteiinia. Kun taas toiset, vaikka omena, sisältävät vain hiilihydraatia ja vain hivenen proteiinia. Voit vähentää rasvaprosenttia lihasta leikkaamalla näkyvää rasvaa pois, mutta muuten on vaikea erottaa yksi makroravinne ruoka-aineesta. Joten ainut tapa vähentää rasvan määrää on vaihtaa ruoka-aineita mitä syöt. Jos haluat syödä vähemmän rasvaa, niin vähennät lihaa ja munia ja lisäät hedelmiä ja kasviksia. Kuulostaa kohtuulliselta, mutta onko se sitä?
Ei oikeastaan ja tässä on syy. Ihminen ei tarvitse yhtä suurta osaa makroravinteista pysyäkseen terveenä. Keskiverto ihminen tarvitsee 70-100 grammaa proteiinia päivässä tai 300 kalorin verran ja ainakin 6-10g linolihappoa eli noin 75 kalorin verran(omega-6-rasvahappo, rasva joka on välttämätön terveydelle). Entä hiilihydraatti? Todellisuudessa hiilihydraattien tarve terveydelle on nolla. Me emme ole keksinet näitä lukuja, ne edustavat nykyajan luonnontieteen yksimielistä tietoa. Tämä ei tarkoita, että kunhan saat 75g proteiinia ja 6 grammaa rasvaa, voit hyvin. Tarvitset enemmän energiaa tyydyttääksesi kehon tarpeet. Se tarkoittaa, että jos otat molemmista, rasvasta ja proteiinista tarpeeksi energiaa, molemmista vähintään minimi tarve, niin silloin voit hyvin. Eskimot syövät hyvin vähän hiilihydraatteja, itseasiassa talvella he eivät saa hiilihydraatteja lainkaan ja selviävät hyvin terveeseen vanhuusikään asti. Vaikka heidän perinteinen ruokansa koostuu isoista määristä proteiinia ja valtavista määristä rasvaa, he kärsivät hyvin vähän sydänsairauksista, diabeteksestä, liikalihavuudesta, korkeasta verenpaineesta tai muista sairauksista jotka yhdistämme sivistyneeseen elämäntapaan. Lisäksi, Eskimoiden aineenvaihdunta ei ole vieraalta planeetalta, vaan heillä on täsmälleen sama biokemiallinen fysiologia kuin meillä. Kyllä, sinä pystyisit syömään samaa ruokavaliota ja selviämään sillä hienosti.

Tämän tiedämme kuuluisasta tutkimuksesta vuodelta 1929 ja 1930, jossa tutkittiin tutkimusmatkailija Vilhjalmur Stefanssonia ja Karsten Andersonia. Nämä miehet palasivat napaseudulta kertoen, että Eskimot selvisivät pelkällä karibun lihalla talven, tehden ankaraa työtä, käyttäen paljon energiaa ilman huonoja seurauksia. Todistaakseen, että muillakin on kyky selviytyä siten, he ilmoittautuivat New Yoirkin Bellevue sairaalaan tutkittavaksi yhdeksi vuodeksi. Tänä aikana he söivät yli 2500 kalorin ruokavaliota, joka oli koostettu 75% rasvasta. Vuoden lopulla molemmat olivat laihtuneet noin kolme kiloa ja kolesteroli arvot olivat normaalit ja kumpikaan ei kärsinyt mistään vahingollisista seurauksesta.

Pitäen mielessä, että proteiini ja rasva ovat elintärkeitä terveydelle ja hiilihydraatti ei, mitä tapahtuu kun vähennämme rasvan määrää suositusten mukaan? Koska pääsääntöisesti rasvan poistaminen ruoka-aineista on vaikeaa, me päädymme korvaamaan rasvaiset ruoka-aineet rasvattomilla. Koska suurin osa hyvistä proteiinin lähteistä - kuten munat, liha ja maitotuotteet - sisältävät rasvaa, päädymme tinkimään proteiinista ja siten korvaamaan molemmat hiilihydraateilla. Suurin osa kasvisperäisestä proteiinista - kuten pavut ja vilja - ovat riittämättömät, ellei niitä yhdistetä huolellisesti ja sisältävät paljon enemmän hiilihydraatteja kuin proteiinia. Loppujen lopuksi jos noudatamme vähärasvaista ruokavaliota tarkasti ohjeen mukaan, päädymme syömään liian vähän proteiinia. (rasvaa on vaikea syödä liian vähän, koska vain omega-6-happo on välttämätön, sitä saadaan kasvisrasvoista.)
Mutta pahin uutinen on se, että syömällä enemmän hiilihydraatteja, käynnistät rasvan varastoinnin. Yrittäessäsi vähentää rasvan saantia, todellisuudessa päädytkin lihomaan, koska jotkut makroravinteet kiihdyttävät perinpohjaisesti aineenvaihdunnan hormonaalisia muutoksia. Yllättäen, rasvalla ei ole suurta vaikutusta. Jos olisit kiinnitetty laboratorion mittalaitteisiin, niellessäsi lautasellisen laardia, et näkisi juurikaan muutoksia aineenvaihdunnan hormoneissa - pääasiassa insuliini ja glukagoni. Koska rasva on pääasiallisesti aineenvaihdunnallisesti reagoimaton. Hiilihydraatti sen sijaan järjestää Hullun Hatuntekijän teekutsut aineenvaihdunnalle. Samoissa mittalaitteissa kiinni ja kourallinen rypäleitä saisi mittareiden neulat villiin liikkeeseen, kertoen insuliinin noususta ja sen vastavaikuttaja hormonin glukagonin laskusta. Kaikki tämä on normaali reaktio hiilihydraatien syöntiin. Loogisesti päätellen isojen hiilihydraatti määrien syöminen synnyttää suuria määriä insuliinia. Ja näin todellakin tapahtuu.
Jopa monimutkaiset (ns hyvät/hitaat) hiilihydraatit laukaisevat tämän saman reaktion, koska periaatteessa kaikki hiilihydraatit ovat sokeria. Erilaiset sokerimolekyylit - lähinnä glukoosi - kiinnittyneenä toisiinsa kemiallisessa yhdistelmässä, käsittää koko hiilihydraatiperheen. Kehossasi on ruuansulatus entsyymejä, jotka päästävät sokerimolekyylit vereen, jossa ne kiihdyttävät insuliinin eritystä ja muita aineenvaihdunnan hormooneja. Tämä tarkoittaa, että jos seuraat 2200 kalorin ruokavaliota jossa on 60% hiilihydraatteja - jota suurin osa ravintoterapeutteja suosittelee - saa aineenvaihduntasi kamppailla vastaan puhdasta sokeria melkein 400g päivässä.

Mitä insuliinilla on sen kanssa tekemistä?

Noniin, mitä insuliinilla on tekemistä, minkään muun kuin diabeteksen kanssa? Ja jos sinulla ei ole diabetestä, miksi insuliinista pitäisi välittää ollenkaan? Siksi, että se on tärkeää terveydellesi.
Insuliini, haiman vereen tuottama hormooni, vaikuttaa käytännössä jokaiseen soluun kehossa. Insuliini vie tilaa kappaleen tai kaksi jokaisessa lääketieteellissä biokemian ja fysiologian oppikirjassa, kokonaisia lukuja umpieritysoppi teksteissä ja jopa kaksi sivua pientä printtiä meidän tietosanakirjassa Britannica. Kokonaisia oppikirjoja on pyhitetty sen lukemattomille tehtäville. Insuliini säätelee veren sokeriarvoja, kyllä, mutta se tekee paljon muutakin. Se kontrolloi rasvan varastointia, se määrää aminohappojen, rasvahappojen ja hiilihydraattien kulkua kudoksiin. Se säätelee kolesterolin tuottamista maksassa, toimii kasvuhormoonina, se liittyy kylläisyyden säätelyyn, ohjaa munuaisia keräämään nestettä ja paljon, paljon muuta. Tämä aineenvaihdunnan päähormooni on välttämätön aine elämälle; ilman sitä kuihtuisit - nopeasti.
Mutta insuliini on myös hiviöhormooni; sillä on musta puolensa. Sopivissa annoksissa se on elämää ylläpitävä, liian paljon ja se aiheuttaa valtavia terveysongelmia. On pinoittain tutkimuksia, ja tutkimukset lisääntyvät päivittäin, jotka yhdistävät liika insuliinin pääsyyksi tai suureksi riskitekijäksi, korkeaan verenpaineeseen, sydänsairauksiin, liikalihavuuteen, korkeaan kolesteroliin ja muihin veren rasvoihin, ja diabetekseen (kyllä, insuliini itse voi aiheuttaa diabeteksen, asia jota käsittelemme pitkään myöhemmin tässä kirjassa).
Jos sinulla ei ole diabetestä nyt, se ei tarkoita etteikö sinulle voi kehittyä se tulevaisuudessa, varsinkin jos sitä on suvussasi. Sama koskee sydänsairauksia, korkeaa verenpainetta ja kaikkia muita. Insuliini ongelmilla on vahva geneettinen tausta, joten hyvä keino pohtia onko sinulla riski sairastua johonkin insuliiniin liittyvään häiriöön, on tutkia tarkkaan sukupuu. Jos vanhemmillasi tai isovanhemmilasi on ollut yksikään seuraavista, olet riskiryhmässä:

• sydäntauti
• korkea verenpaine
• vyötärörasvaa
• kohonnut kolesteroli
• kohonnut triglyseridi tai muu veren rasva
• kakkos tyypin diabetes
• liika nesteen kertymistä (nilkkojen turpoamista)

Kun punnitset perheesi terveysongelmia, ota huomioon, että mitä useampi oireista löytyy, sitä suurempi riski sinulla on saada ne. Jos kuulut riskiryhmään sinulla on painava syy ottaa insuliini huomioon, koska se voi kirjaimellisesti pelastaa henkesi; jos sinulla jo on yksi tai useampi oireista, insuliinin kontrollointi voi palauttaa terveytesi.

Hirviön kesytys: Insuliinin kontrollointi ruokavalion avulla

Miten kontrolloit sitä? Meidän ravinnon hallintatavalla - hiilihydraatti rajoitettu, kohtuullinen rasva, riittävä proteiini - ruokavaliolla mukautat kehon aineenvaihdunta hormooneja, myös insuliinin. Alunperinkin ruokavalio nostaa insuliiniin korkeuksiin, joten on järkeenkäypää, että muutokset ruokavalioon myös lopettaa ongelman. Itseasiassa ruokavalion on ainut keino ratkaista ongelma.
Syömämme ruoka vaikuttaa perinpohjaisesti siihen mitä tapahtuu kehomme hormooneissa- hyvässä ja pahassa. Syömällä oikeita ruokia voimme melkein lääkkeen tavoin säädellä mitä tapahtuu sisällämme; syömällä huonosti voimme nopeuttaa terveys katastrofeja. Voimme kaivaa omaa hautaamme nopeammin haarukalla ja lusikalla kuin lapiolla.
Meidän suunnitelma, käyttää ruokaa työkaluna palauttamaan tai ainakin huomattavasti parantamaan raiteiltaan joutunutta aineenvaihduntaa. Meidän helppo ruoan hallinta tapa on maukas, täyttävä, ravitsemuksellisesti täydellinen ja sallii jopa alkoholijuomia - kohtuudella. Se toimii. Ja parasta kaikessa se toimii nopeasti.
Kuinka nopeasti? Hyvään oloon ja energisyyteen, viikossa tai nopeammin. Kolesterolin alentamiseen, veriarvojen oleelliseen laskuun, kolmessa viikossa, ehkä nopeamminkin (sanomme ehkä, koska emme ole koskaan mitanneet arvoja ennen kolmea viikkoa). Korkean verenpaineen uhreja - tila joka johtuu usein korkeasta insuliinitasosta - tyypillisesti saavutetaan huomattavasti alentunut tai normaali verenpaine viikossa tai kahdessa. Diabeetikot ja ne joilla on saman tyylisiä ongelmia, huomaavat jo kolmessa viikossa veren sokeriarvojen tasaantuneen tai jopa normalisoituneen muutamassa viikossa, joskus jopa päivissä. Korkea verenpaine, kohonnut kolesteroli, tyypin 2 diabetes - tämä ohjelma joko korjaa tai huomattavasti parantaa näitä kaikkia, lyhyesti sanottuna, normalisoimalla häiriintyneen aineenvaihdunnan hormonaalisen tilan, joka siis aiheuttaa nämä kaikki ongelmat.
Liikalihavuus, toinen iso terveysongelma, joka johtuu häiriintyneestä insuliini aineenvaihdunnasta, ei katoa nopeasti, tietenkään. Mutta meidän ravintosuunnitelmamme avaa tien tehokkaalle kehorasvan poltolle energiaksi, rasva on silti poltettava ja se vie aikaa. Ja riippuen paljonko poltettavaa on, se vie aikaa. Mutta hyvä uutinen on se, että paljon ennenkuin potilaamme pudottavat painoa, heidän terveysongelmat, joita suurimmalla osalla on - korkea verenpaine, kohonnut kolesteroli, diabetes, kihti ja paljon muuta - paranevat dramaattisesti tai katoavat. Ja takuulla, tyypillisellä, vähäkalorisella, vähärasvaisella, hyvähiilihydraatti laihdutusohjelmalla, nämä tarveyshäiriöt joskus vain hiljalleen pahenevat painon laskiessa. Mutta meidän ruokavaliolla terveysvaikutukset ovat lähes välittömät, johtuen nopeasta muutoksesta ainenvaihdunnassa.
Tietenkään meillä ei ole kaikkia vastauksia; mutta meillä on ravinto-ohjelma, jota olemme testanneet itsellämme, kolmella pojallamme, tuhansilla potilailla ja lukemattomilla muilla, ilman yhtään epäsuotuisaa reaktiota.
Meidän lähestyminen on tieteellisesti pätevä, historiallisesti pätevä, ja pystytään selittämään lääketieteen oppikirjoista, ei jollain hämärällä tieteellisellä artikkelilla. Tämä on tärkeää, koska se todistaa meidän perustaneen päätelmämme tieteelliselle faktalle, ei teorialle. Lääketieteen tutkijat tekevät tuoretta tutkimusta ja julkaisevat löytönsä lääketieteen/tiede lehdissä, aloittaen kiihkeän väittelyn ja vyöryn lailla ympäri mailmaa laboratoriot aktivoituvat. Moni tiedemies sitten toistaa kokeen, joskus saaden saman tuloksen, joskus ei. Mutta ennenkuin mikään tieteellinen tieto yleensä hyväksytään päteväksi, se täytyy varmistaa monissa pitkä-aikaisissa laboratorio testeissä, monen eri laboratorion tekemänä ja kaikissa tulee olla sama tulos. Vasta sitten se pääsee faktana lääketieteellisiin oppikirjoihin. Kaikki ohjelmamme luonnoksien perustelut löytyy peruslääketieteen kirjoista, mutta myös tutkimuksia varmistamaan meidän lähestymistapaamme on alkanut ilmestyä läpi koko lääketieteen julkaisuissa.
Olisiko kukaan voinut nähdä tämän kokonaiskuvan aikaisemmin? Kiinnostavaa kyllä, vastaus on vahva kyllä. Ruokavalion historia alkaa 1825, kun ranskalainen Jean Anthelme Brillant-Savarin julkaisee kalssikossaan "maun fysiologia" esseen nimeltä "Liikalihavuuden ehkäisevä ja parantava hoito". Missä hän julistaa:"Rasvaton ruokavalio perustuu yleisimpään liikalihavuuden syyhyn, se on jo selvästi osoitettu, että vain vilja ja tärkkelys aiheuttaa lihavuutta, niin eläimissä kuin ihmisissäkin; tämä vaikutus... näkyy lihotetuissa teuraseläimissä marketeissamme. Ja vaikutusta voi vähentää enemmän tai vähemmän tiukalla tärkkelyksen ja jauhoisen rajoittamisella, johtaen painon vähenemiseen". Brilliant-Savarin on selkeästi kokemusperäisesti kompastunut vähähiilihydraattiseen ruokavalioon ja julkaisi tuloksensa. Vuonna 1862 William Banting, varakas hautausurakoitsija, huomasi itsensä niin liikalihavaksi, ettei pystynyt sitomaan kengännauhojaan tai kävelemään portaita etuperin. Hän kokeili kaikkia sen ajan muodikkaita hoitoja ilman tulosta, kunnes lääkäri laittoi hänet sokerittomalle ja tärkkelyksettömälle ruokavaliolle. Banting seurasi ruokavaliota tarkasti ja pudotti painoa 500g viikossa, kunnes saavutti normaalipainon ja palautti terveytensä ja kykynsä kävellä portaat kasvot edellä. Hän oli niin riemuissaan onnistumisestaan, että kustansi itse 2500 kopiota lehtisestään ´Kirje lihavuudesta´ jossa kuvailtiin hänen hoitoa ja hänen omista muokkauksista ruokavalioon. Kysyntä lehtiselle oli niin suuri, että siitä otettin monta painosta ja se levisi ympäri maailmaa, ennen hänen kuolemaansa 1878, 81 vuotiaana. Hänen ruokavalionsa tuli niin tunnetuksi että hänen nimestään tuli synonyymi laihdutukselle; slimming, banting.
Seuraava suosittu painonpudotus- ja terveyskirja oli "syö ja kasva laihaksi" Vance Thompsonilta, kuuluisan näyttelijättären Lillian Spencerin aviomies ja M´lle New York lehden perustaja. Tämä hoikka kirja ylistää rajoitetun hiilihydraatin ruokavalion etuja (oletettavasti kirjoittanut aasian viisas Mahdal), kirja oli suuri bestseller ja vuonna 1931 siitä oli 112 painosta.
Näillä varhaisilla ruokavaliokirjoilla on yhteistä, että yksikään kirjoittajista ei ollut koulutettu lääkäri tai tiedemies (Brilliant-savarin oli lakimies) ja keskittyvät lähinnä siksi tähän ruokavalioon, koska se toimi. Kuten todistettu sadoilla tuhansilla "potilailla" jotka noudattivat ohjeita. 1920- luvulla valtaosa lääketiteen tutkijoista havannoi ja raportoi vähähiilihydraattisen ruokavalion tehosta, kun arctikan tutkija Viljhjamur Stefansson ja hänen kolleegansa olivat vuoden vapaaehtoisena tutkimuksessa, vain lihaa- ruokavaliolla.
Lähi menneisyydessä Englannissa kapteeni T.L Cleave, laivaston sotilaslääkäri ja John Yudkin M.D, Ph.D ravitsemustieteen professori, Queen Elisabethin korkekoulusta, Lontoon yliopistosta, ovat tutkineet ja kirjoittaneet kattavasti vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Dr Yudkin on julkaissut VHH- ruokavaliosta tieteelliseltä sekä luonnonhistorialliselta kantilta, useimmissa maineikkaissa tiedejulkaisuissa, pitkän, kuusi vuosikymmentä kestäneen uransa aikana. 85 vuotiaana hän jatkaa kirjoittamista ja julkaisua. Hänen kirjansa, The Slimming business ja A-Z of slimming, ovat aiheen klassikoita.
Kolme kuuluisinta kirjaa viime vuosina on lääkäreiden kirjoittamia, kuvaillen omaa versiota VHH-ruokavaliosta. DR Irwing Stillman julkaisi hänen Quick Weight Loss Diet vuonna 1967, kertoen kuinka hän selätti keski-iän liikalihavuuden ja sydänkohtauksen, vähentämällä hiilihydraatteja ja juomalla paljon vettä. Dr Atkins kirjoitti vuonna 1972, Dieetti vallankumous, toinen multimiljoona bestselleri, kuvaillen omaa kokemusta, sekä monien potilaidensa kokemuksia VHH ruokavaliolla. Vuonna 1979 Dr Herman Tarnower kertoi oman näkökulman VHH- ruokavaliosta sydän- ja sisätauti potilaidensa kautta, kirjassaan The complete Scarsdale Medical diet. Molemmat kirjat, niin kovakantisena kuin pokkarinakin ovat myyneet yli 20 miljoonaa kappaletta. Eikä ole laihduttajaa, joka ei ole kuullut ainakin yhdestä ellei kaikista näistä kirjoista. Miksi ne ovat niin suosittuja? Siksi, koska ne toimivat.
Kukaan näiden suosittujen kirjojen kirjoittajista ei ole kirjoittanut tieteestä ruokavalion takana. He ovat vain todenneet VHH- ruokavalion tehokkaaksi laihdutus keinoksi ja terveyden palauttajaksi. Ja toivat esille helpon ruokavalion, mitä seurata. Olennaista on, että kirjoittajat löysivät yrityksen ja erehdyksen kautta saman kuin Brillant -Savarin, Banting ja muut VHH- ruokavaliosta kirjoittaneet. Ei ole epäilystäkään etteikö nämä ruokavaliot toimi. Ainut kysymys on: miksi? Tulevissa kappaleissa saat biokemian ja fysiologian vastaukset kysymykseen. Ja oppiessasi miten VHH toimii alentamalla insuliinia, voit käyttää meidän tekniikoita laajentamaan jo julkaistuja ruokavalio-ohjelmia.