Tarjous tomaatteja pienempään tilaan
Täytän kattilan tomaateilla ja laitan pohjalle pari desiä vettä.
Tomaatit leivinuuniin jälkilämmölle ilman kantta moneksi tunniksi.
Kun tomaatit ovat vähän kypsyneet surautan ne soseeksi ja laitan takaisin uuniin.
Annan olla kunnes sose on sopivan paksua. Määrä vajenee oikeastaan puolella.
Lisään vähän suolaa ja pussitan ja pakastan.
Olemme käyttäneet pizzoissa ja uunimakkaroissa jne.
Heippa.
VastaaPoistaNyt on kyllä aika jättää sulle kommentti, kun olen tässä aikani kurkkinut kirjotuksiasi.
Tää sun blogi on mulle hieno löytö. Mä olen itse aloittamassa vähähiilihydraattisen ruokavalion lähiaikoina ja mielessä on aika paljon pyörinyt, että miten se kävis kaikkein helpoiten, ilman suurempaa pohtimista.
Nää sun vinkit ja ohjeet täällä ovat todellakin tulleet tarpeeseen.
Mä alan karppaamaan terveyssyistä, koska mun suolistoni ei kestä enää noita hiilaripitosia ruokia.
Nyt kun olen tässä pikkuhiljaa vähentänyt niitä, olen huomannut, että kun jätän perunat/makaroonit yms pois lautaselta ja syön aamulla leivän sijasta munakkaan, pysyy nälkäkin paremmin loitolla, eikä vatsa ole koko ajan kipeä.
Harmi vaan, mun mieheni ei suostu lähtemään tähän mukaan, joten joudun tulevaisuudessa silti huolehtimaan ne hiilaritkin pöytään. Lapsille aion antaa luvan päättä sitten pöydässä, ottavatko hiilarilisukkeet vai jotain mun tekemää.
Hyvin on sun lapsille ainakin näyttäny karppiruoka kelpaavan. :)
Kiitos kovasti kommentista!
VastaaPoistaKävin heti uteliaana katsomassaomaa blogiasi! Aivan ihana!
Kyllä se mies siitä taipuu :)
Meilläkin on pikkuhiljaa. Pidän pakastimessa rivin leipiä ja pullaa varalta, että ei pääse pahalla päällä moittimaan ;)
Ja pientä pottupussia kaapissa.
Ne on oikeastaan varalta.
Hänkin on oppinut lantulle ja jopa kukkakaalimuusille ja on nykyään tyytyväinen. Varsinkin jos on kastiketta ruuassa.
Minäkin olen vasta jälkikäteen ihmetellyt, että ennen oli vatsavaivoja. En palaa ikinä takaisin entiseen. Mitä nyt joskus vain "sortuu" kylässä ja juhlissa:)
Meilläkin lapset vierottui pikkuhiljaa vanhoista lisukkeista.
Nyt saavat välillä,mutta mahdollisimman hyviä hiilareita kuitenkin.
Toivotaan, että munkin mies oppisi. Sillä on joku kauhee asennevamma vihanneksia kohtaan. Etenkin kypsennettyjä. Kukkakaalia se syö ja tuoretta salaattia, mut kaikki muu on sillä jollain mustalla listalla. Ja lapset tietty kattoo, kun isi nyrpistelee ja tekee perässä.
VastaaPoistaMut ehkä se jossain vaiheessa siitä. :)
Niin muuten, kiitos blogini ihastelusta. :)
VastaaPoista:)
VastaaPoistaTuo nyrpistely on paha... Siitä on muutaman kerran täälläkin otettu yhteen!! :D