Brunssi kuuluu sunnuntaipäivään :> Itsekin heräilen aina puolilta päivin(puoli tuntia sitten) ja valmistan sunnuntain kunniaksi kunnon pekoni-sieni-purjo-munakkaan salaatin kera. Njam. Masu kiittää! :) Makoisa kuva ja helppo toteutus.
P.s. Piti kysymäni jo aiemmin, että miten teidän isommat lapset on oppineet pois esim. puuro/muro aamupaloista? Mietin vaan että mahtaa olla aikamoinen työ opettaa pois totutuista tavoista ja vielä jos sokerihammas on ollut suuren suuri. :> Ja miten tiukasti rajoitat lastesi syömisiä esim.jos käyvät kaverien synttäreillä, mummolla kylässä jne.? Saavat varmaan kuitenkin kokeilla pullia ja kakkuja ja karkkia ? Ihan kiinnostuksesta kyselen :)
Eli meillä minä teen karppia ruokaa. En enää tee ollenkaan lapsille epäkarppia. Mutta mies tekee joskus. Ennen kaikki hänen ruuat oli aika hiilari mättöisiä, mutta karppiintuneet väkisin. Koska hän haluaisi, että minäkin syön. Oikeastaan makaronimössö on ainut epäkarppi, mitä hän nykyään tekee. Hänellä on yhä paha tapa tehdä lapsille leivät ruokansa lisukkeeksi. Mutta onneksi niidenkin päällä on voita ja kananmunaa tai muuta päällistä ihan kunnolla.
Eli saavat kotonakin välillä ihan tavalliosta hampparia ja pitsaa ja makaronia. Mutta miehen tekemänä. (välillä saavat tehdä itse mitä löytyy kaapista. Kuten just äsken. Poika paistoi kaikille makkaraa ja munia :D , mutta joskus se on leipää mitä tekevät)
En myöskään rajoita ollenkaan kun ovat kylässä tai synttäreillä. Kunhan käytöstavat muistavat :D Minun on helppo kun eivät ole allergisia. Siksi en ala nipottaan enempää. Mielestäni tärkeintä on se arkiruoka, ei se mitä joskus herkutellaan. Se juhlien väliaika, niin silloin ei niin väliksi juhlilla. (paitti Hiidenuhmahan on keksinyt jo vissiin joka juhlaan karppiherkut ;) ) Aamiainen oli aika helppo muuttaa karpiksi, koska en ole ikinä pitänyt muroja terveellisenä. Meillä oli ite tehtyä mysliä tai puuroa aamiaisena. Ja esikoinen inhoaa kaurapuuroa :D. Hän valitsee munat ennemmin, kuin meidän vanhat aamiaiset :D :D
Mutta kasvikset. Ne on ollut vanhimmilla vaikein oppia. Vaikka luulin, että söimme ennen terveellisesti. Mutta häveten pitää tunnustaa, että kukkis ja parsakaali tulivat vasta karppauksen myötä. Kasvikset oli meillä salaattia ja hernemaissipaprikaa... Ei oikeaa kasvista niinkuin nykyään.
Sitten oikea liha. Sekin piti vanhemmille opettaa. Liha missä on luita ja rasvaa. Ilmeisesti olen tehnyt lähinnä jauhelihaa ja suikaletta lapsille. Ja perannut kanankoivetkin valmiiksi.
Olen muuttunut tässäkin karppauksen myötä. Miksi kaikki pitää olla tasaista mössöä... Lapsille tekee hyvää joutua itse syömään sen kanankoiven ja pitäähän olla edes mahdollisuus imeä se luuydin luusta :) Ei saisi jakaa perintönä omia ennakkoluuloja.
Kiva kuulla että teillä mennään kuitenkin rennolla otteella, eikä olla turhan nöpönuukia erityistilaisuuksien ja mielitekojen kanssa. Täytyyhän sitä ihmisen pistellä joskus sitä mitä mieli tekee ohjeista välittämättä, satunnaiset ruokavaliosta poikkeamiset kun eivät vaikuta terveyteen millään lailla mihinkään suuntaan :> Juuri tuollaisella asenteella lapset helpommin sopeutuvatkin perusterveelliseen ruokavalioon, kun tietävät etteivät ne "epäterveelliset" herkut ole myöksään lailla kiellettyjä. :) Kamalinta olisi tehdä lapsista niin rajoitettuja, että joutuisivat ottamaan esim.juhlille omat eväät mukaan tms. Siitä kärsisi lapsen mieli!
Kaikki riippuu vanhemmista, niin se vaan menee. Uskoisin, että yleistieto on Suomessa aika korkealla lapsillakin ja vanhemmat pääasiassa pyrkivät kertomaan lapsille mistä eri aineet tulevat, vaikka lapsi ei olisikaan nähnyt lehmää livenä tai nähnyt ruokapöydällä kokonaista kanaa. :) Toista on USA:ssa(ja jopa Britanniassa!), missä Jamie Oliver todisti v.2005 tilanteen vakavuuden. Hän kiersi ala-asteilla tutkimassa kouluruokailun tasoa ja selvittämässä lasten tietotasoa ravitsemusasioissa. Hän esitteli luokan edessä vihanneksia ja hedelmiä yksitellen ja kysyi "Kuka tietää mikä tämä on?" Kukaan ei tiennyt, ei yhden yhtäkään. Tomaattien kohdalla yksi arka käsi nousi pystyyn ja 8-vuotias poika vastasi: "Potato?" Jamie tuijotti poikaa ja toisti: "Sinä siis ajattelet että tämä on peruna?" Kyllä vaan.
Yläastelaisille hän teki testejä ruoan alkuperästä ja vain murto-osa tiesi mistä hunaja, maito tai kananugetit tulevat :O Voi Jamie... Siinähän yrität alkaa tehdä muutoksia, kun muutettavaa olisi suunnilleen perustuksista alkaen.
Näin minäkin sen ajattelin, että ei kannata olla turhan tarkka ja hössöttää liikaa. Vauvan sormiruokailu kirjassa muuten sanottiin hyvin. Vauvaa ei kehuta syömisestä tai moitita syömättömyydestä. Ruokailu on yksi luonnollinen tehtävä johon ei tarvitse kiinnittää sen enempää huomiota :D Olis hyvä oppia olemaan näin neutraali.
Näyttääpä hyvältä.
VastaaPoistaBrunssi kuuluu sunnuntaipäivään :> Itsekin heräilen aina puolilta päivin(puoli tuntia sitten) ja valmistan sunnuntain kunniaksi kunnon pekoni-sieni-purjo-munakkaan salaatin kera. Njam. Masu kiittää! :) Makoisa kuva ja helppo toteutus.
VastaaPoistaP.s. Piti kysymäni jo aiemmin, että miten teidän isommat lapset on oppineet pois esim. puuro/muro aamupaloista? Mietin vaan että mahtaa olla aikamoinen työ opettaa pois totutuista tavoista ja vielä jos sokerihammas on ollut suuren suuri. :> Ja miten tiukasti rajoitat lastesi syömisiä esim.jos käyvät kaverien synttäreillä, mummolla kylässä jne.? Saavat varmaan kuitenkin kokeilla pullia ja kakkuja ja karkkia ? Ihan kiinnostuksesta kyselen :)
Maama, saa kysellä. Vastailen mielellään :)
VastaaPoistaEli meillä minä teen karppia ruokaa. En enää tee ollenkaan lapsille epäkarppia.
Mutta mies tekee joskus. Ennen kaikki hänen ruuat oli aika hiilari mättöisiä, mutta karppiintuneet väkisin. Koska hän haluaisi, että minäkin syön.
Oikeastaan makaronimössö on ainut epäkarppi, mitä hän nykyään tekee. Hänellä on yhä paha tapa tehdä lapsille leivät ruokansa lisukkeeksi. Mutta onneksi niidenkin päällä on voita ja kananmunaa tai muuta päällistä ihan kunnolla.
Eli saavat kotonakin välillä ihan tavalliosta hampparia ja pitsaa ja makaronia. Mutta miehen tekemänä. (välillä saavat tehdä itse mitä löytyy kaapista. Kuten just äsken. Poika paistoi kaikille makkaraa ja munia :D , mutta joskus se on leipää mitä tekevät)
En myöskään rajoita ollenkaan kun ovat kylässä tai synttäreillä. Kunhan käytöstavat muistavat :D
Minun on helppo kun eivät ole allergisia. Siksi en ala nipottaan enempää. Mielestäni tärkeintä on se arkiruoka, ei se mitä joskus herkutellaan. Se juhlien väliaika, niin silloin ei niin väliksi juhlilla. (paitti Hiidenuhmahan on keksinyt jo vissiin joka juhlaan karppiherkut ;) )
Aamiainen oli aika helppo muuttaa karpiksi, koska en ole ikinä pitänyt muroja terveellisenä.
Meillä oli ite tehtyä mysliä tai puuroa aamiaisena. Ja esikoinen inhoaa kaurapuuroa :D. Hän valitsee munat ennemmin, kuin meidän vanhat aamiaiset :D :D
Mutta kasvikset. Ne on ollut vanhimmilla vaikein oppia. Vaikka luulin, että söimme ennen terveellisesti. Mutta häveten pitää tunnustaa, että kukkis ja parsakaali tulivat vasta karppauksen myötä.
Kasvikset oli meillä salaattia ja hernemaissipaprikaa... Ei oikeaa kasvista niinkuin nykyään.
Sitten oikea liha. Sekin piti vanhemmille opettaa. Liha missä on luita ja rasvaa. Ilmeisesti olen tehnyt lähinnä jauhelihaa ja suikaletta lapsille. Ja perannut kanankoivetkin valmiiksi.
Olen muuttunut tässäkin karppauksen myötä. Miksi kaikki pitää olla tasaista mössöä... Lapsille tekee hyvää joutua itse syömään sen kanankoiven ja pitäähän olla edes mahdollisuus imeä se luuydin luusta :)
Ei saisi jakaa perintönä omia ennakkoluuloja.
Kiva kuulla että teillä mennään kuitenkin rennolla otteella, eikä olla turhan nöpönuukia erityistilaisuuksien ja mielitekojen kanssa. Täytyyhän sitä ihmisen pistellä joskus sitä mitä mieli tekee ohjeista välittämättä, satunnaiset ruokavaliosta poikkeamiset kun eivät vaikuta terveyteen millään lailla mihinkään suuntaan :> Juuri tuollaisella asenteella lapset helpommin sopeutuvatkin perusterveelliseen ruokavalioon, kun tietävät etteivät ne "epäterveelliset" herkut ole myöksään lailla kiellettyjä. :) Kamalinta olisi tehdä lapsista niin rajoitettuja, että joutuisivat ottamaan esim.juhlille omat eväät mukaan tms. Siitä kärsisi lapsen mieli!
VastaaPoistaKaikki riippuu vanhemmista, niin se vaan menee. Uskoisin, että yleistieto on Suomessa aika korkealla lapsillakin ja vanhemmat pääasiassa pyrkivät kertomaan lapsille mistä eri aineet tulevat, vaikka lapsi ei olisikaan nähnyt lehmää livenä tai nähnyt ruokapöydällä kokonaista kanaa. :) Toista on USA:ssa(ja jopa Britanniassa!), missä Jamie Oliver todisti v.2005 tilanteen vakavuuden. Hän kiersi ala-asteilla tutkimassa kouluruokailun tasoa ja selvittämässä lasten tietotasoa ravitsemusasioissa. Hän esitteli luokan edessä vihanneksia ja hedelmiä yksitellen ja kysyi "Kuka tietää mikä tämä on?" Kukaan ei tiennyt, ei yhden yhtäkään. Tomaattien kohdalla yksi arka käsi nousi pystyyn ja 8-vuotias poika vastasi: "Potato?" Jamie tuijotti poikaa ja toisti: "Sinä siis ajattelet että tämä on peruna?" Kyllä vaan.
Yläastelaisille hän teki testejä ruoan alkuperästä ja vain murto-osa tiesi mistä hunaja, maito tai kananugetit tulevat :O Voi Jamie... Siinähän yrität alkaa tehdä muutoksia, kun muutettavaa olisi suunnilleen perustuksista alkaen.
Eli hyvä te, ja hyvä Suomen äidit! ;)
Näin minäkin sen ajattelin, että ei kannata olla turhan tarkka ja hössöttää liikaa.
VastaaPoistaVauvan sormiruokailu kirjassa muuten sanottiin hyvin.
Vauvaa ei kehuta syömisestä tai moitita syömättömyydestä. Ruokailu on yksi luonnollinen tehtävä johon ei tarvitse kiinnittää sen enempää huomiota :D
Olis hyvä oppia olemaan näin neutraali.