Kaksoset

Vastasyntyneenä

Kuvien laatu on heikkoa, koska kamerani on rikki :(

Kun minä sain kuulla odottavani kaksosia en ollutkaan onnesta ymmyrkäisenä, vaan hyvin järkyttynyt.
Olen monessa asiassa realisti ja jopa inhorealisti ja sekunneissa vilisi silmissäni kaikki kauhuskenariot vaikeasta raskaudesta ja mahdollisista keskosista ja hoitamisen raskaus, imetyksen vaikeudet ja kuinka joutuisin ostamaan toiset sitterit, turvakaukalot ja kaksosvaununkin...

Ultraaja oli ymmärtäväinen ja tarkisti mahdollisimman hyvin ja vakuutti kaiken olevan hienosti. Kyseessä on erimunaiset kaksoset omilla istukoilla.

Minun valmistautuminen kaksosiin alkoi etsimällä kirppareilta ja tori.fi palvelusta kaikki tarpeellinen valmiiksi.
Tämän jälkeen teurastin lampaat pakastimeen, ylimääräiset kanat ja ankat.

Valmistauduin varalle jos joudun osastolle.

Hyvä olikin, sillä vaikka mieheni mielestä olenkin kone synnyttämään, niin kaksosraskaus on oikeasti todella riski. Ja nimenomaan vauvoille.

Minun vointini oli mainio ja raskaus aika tavallinen, paitsi että maha kasvoi hurjaa vauhtia.
MUTTA toinen vauvoista ei saanut VIP paikkaa istukalle. Se on yleensä varattu yhdelle.
Joten huonomman istukkapaikan saanut istukka joutui tekemään enemmän töitä ja siten myös väsyi nopeammin ja istukan virtauksissa alkoi olla ongelmia.
Jouduin tarkkaan syyniin ja lopuksi viikolla 34 osastolle.

Osastolla tarkkailtiin sydänkäyriä ja ultrassa kaksi kertaa viikossa istukan virtauksia. Pelko käynnistämisestä oli kokoajan läsnä.
Lopuksi viikolla 37 alkoi tyttövauva, jonka istukka siis toimi huonosti, tekemään kompensoivia toimia, eli istukasta tuli jo sen verran huonosti, että sikiö ohjasi verta tärkeisiin elimiin ja muu jäi siis varjoon.

Tällöin päätettiin käynnistää.

A-vauva eli tyttö syntyi normaalisti alakautta ja painoi 2400g, oli todella laiha ja pikkuinen verrattuna edellisiin lapsiini.
Kun A-vauva oli synnytetty alkoi sitten toimenpiteet mitä kaksossynnytyksissä tehdään!
Minulle oli kerrottu, että joku tulee pitämään B-vauvaa paikoillaan, ettei se vain käänny perätilaan.
Mutta eihän sitä tajunnut mitä se oli käytännössä :D
Olin romanttisesti ajatellut imettäväni ensimmäistä vauvaa, kun toista odotellaan syntyväksi..
Kuvittelin kohtuni supistuvan ja kuin itsestään B-vauvan solahtavan kanavaan.

Kuinka väärässä olinkaan :D

Synnytyssalihan oli täynnä porukkaa, lääkäreitä ja kätilöitä jokaiselle, vauvoilla ja minulle.
Nyt ryntäsi yksi lääkäri siis pitämään vauvaa mahassani oikein päin.
Hän piti käsillään erittäin hankalassa asennossa vauvaa paikoillaan ja aika kului...
Lääkäri välillä ähkii ja koittaa vaihtaa asentoa ja lisää oksitosiinia :D
Minä siinä katselen toisen vaikeaa asentoa ja hikikarpaloita otsalla ja alan potea erittäin huonoa omaa tuntoa, kun näin vaivaan mukavaa tätiä ja häpeän kun synnytys ei edisty :D
Sain pitää hetken tyttöä sylissäni ja sitten se minulta vietiinkin, koska minun piti alkaa Töihin!!

Mitä?? Pitääkö minun ponnistaa??
Kyllä, minun piti PONNISTAA poika synnytys kanavaan.
Ja se ei ollut helppoa :D

B- vauva tulee ponnistaa alas kanavaan kalvot ehjänä. Jos kalvot puhkeavat liian aikaisin, napanuora voi luiskahtaa ulos ja silloin olisin joutunut leikkaukseen.
Ponnistaminen vauva alas oli ihan yhtä rankaa kuin synnyttäminen, oikeastaan rankenpaa, koska mitään ponnistus tarvetta ei ollut.
Kun poika vihdoin ja viimein suostui alas, kalvot puhkesivat roiskahtaen, kastellen kolme valkotakkista auttajaani totaalisesti :D
Heille ilmeisesti tuttua, koska laskivat vain leikkiä kuika saappaat unohtuivat taas kotiin :D

Ja sitten aloitettiin taas synnyttäminen.
Tulihan se poikakin sieltä :D
Poika painoi 3400g

Ensimmäiset tunnit menivät ihan hyvin.
Vauvat tekivät kuitenkin sellaista niin sanottua naristelua.
Ne voihkivat hengittäessään.
Se oli todella inhottavaa kuunneltavaa, kuulosti siltä kuin vauvalla olisi kovat kivut. Se siis johtuu keuhkojen kypsymättömyydestä tai ns. märistä keuhkoista. 
Sain kuitenkin osastolle molemmat mukaan.

Mutta sitten alkoivat pienellä rääpäle tytöllä sokerit heitellä, ne laskivat hyvin alas ja tyttö kiidätettiin teholle sokeritippaan.
Jäin kahdestaan yhä narisevan pojan kanssa osastolle.

Sokereiden laskuun vaikuttaa äidin raskausdiabetes, aikaiset viikot, sekä pienipaino.
Pienellä vauvalla ei ole tarpeeksi glukoosia varastossa. Se on joutunut käyttämään kaiken varaston synnytyksessä ja sitten sitä ei riitä enempää ja sokerit pääsevät liian alas.

Vaikka kyse ei sairaala oloissa ole kovin vakavasta, niin vauvan joutuminen tippaan on kamalaa!!
Joten jos vain sinulla diagnosoidaan RD kannattaa noudattaa ruokavaliota ja hoitaa itseään, ettei vain käy näin.

Tyttö vietti vuorokauden teholla ja sitten 7 päivää tarkkailussa, sokeritipassa oli muistaakseni 4 päivää ja sitten joutuikin bilirubiinin takia valohoitoon ja kun verikokeet oli ok, pääsi kotiin.
Minä ajelin siis kotoa päivittäin vauvaa hoitamaan koska poika pääsi kotiin 3vrk iässä.

Kaikenkaikkiaan sairaala aika meni kuitenkin hyvin!!

Harjoittelija sai pestä tyttöni

UV-valossa

OYSissa oli tällaiset mahtavat uudet valohoitovälineet. Vauva asetetaan matolle joka hohtaa valoa.
Vauvan voi siis peitellä, ja maton voi nostaa syliin ja vaikka imettää samalla.
Tärkeintä on kuitenkin se peittely. Koska jos valo tulee ylhäältä vauva makaa alastomana valossa ja on silloin huomattavasti turvattomampi ja tekee helposti morottaja refleksiä, hätkähtelee ja heräilee.
Tämän ihmeellisen keksinnön keksijälle tulisi antaa palkinto :)

Tyttö oli todella laiha ja pieni

VIHDOIN molemmat kotona

Paapan sylissä

Kun vihdoin oli molemmat kotona saattoi normali arki alkaa.
Siihen asti tuntui jatkuvasti, että olin unohtanut jotain. Kuin jotain puuttuisi.
Hoito OYSIN osastolla 54 oli MAHTAVAA, siellä oli hiirenhiljaista ja vauvat eivät koskaan itkeneet.
Jos joku vauva yrittikin itkeä, hoitajat tekivät kaikkensa että vauva olisi tyytyväinen.
Vaikka kävelivät ja hyssyttelivät läpi yön.
Minua ei siis huolettanut tytön puolesta kun olin kotona, mutta se tyhjä tunne oli kalvava.

Liinassa ja kengurussa

Mutta ei se ihan normaali arkea ollutkaan.
Sitten olikin kotona todellakin KAKSI vauvaa.
Se oli kamalaa :D

Minä siis imetin molempia vauvoja, vuorotellen, yhtäaikaa, jatkuvasti ja aina ja kokoajan ja sitten vielä lisää..
Tältä se ainakin tuntui. Imetystä ja vaipanvaihtoa ja taas imetystä ja sitten vielä kanniskelua ja kanniskelua.

Tyttövauva oli siis pienipainoinen. Jos sinulla on pienipainoinen vauva kannattaa lukea esim. tämä opas 
Se auttaa ymmärtämään monia asioita ja vahvistaa sen, että ÄIDINMAITO on tässäkin tapauksessa paras ja sitä suositellaan täysimetyksenä 6kk asti.

Eli pienipainoisuus tekee vauvasta esimerkiksi aistiherkemmän ja vaativamman.
Meidän tyttö ei ollut ilmeisesti valmis syntymään niin aikaisin, koska ensimmäiset viikot hän ei viihtynyt yksin sekunttiakaan. Ei kapalot ei kiikutukset, mikään ei auttanut.

Ainostaan SYLI.
Se oli välillä raskasta, mutta luetuani oppaan ja tiedostettuani lapsen vaativuuden ja sen kuinka se voi äidillekkin olla todella raskasta ja lisää äitin riskiä sairastua masennukseen ja kuinka pienipainoisia lapsia ravistellaan useammin kuin normaaleja, osasin paremmin suhtautua asiaan.
Me siis sylitimme tyttöä vuorotellen jatkuvasti.

Pahin aika oli 4 viikkoa, sen jälkeen alkoi helpottaa ja 6 viikon kohdalla pystyin jo alkaa nauttia vauvoista.
6 ensimmäistä viikkoa vain ruokin ja hoidin ja nukuin ja väliaikoina koitin hoitaa taloa, mutta lähinnä siis vaan nukuin istualtani molemmat lapset rinnalla :D

vauvat jo 3kk

Arki on aika erilaista :D, niitä kun on aina se kaksi.
Yksi kun on tyytyväinen, niin vielä on se toinenkin hoidettavana.
Saunakin on aika täynnä vauvaa nykyään.
Ainut lohdutukseni on, että huh huh niitä ei ole kolme!!
Nostan hattua kaikille kaksosäideille, mutta komos ja nelos??? Superäitejä!!!!!!

Onneksi nämä eivät myöskään olleet ensimmäisiä! Minulla on kuitenkin helppoa, koska vanhemmista sisaruksista on oikeasti apua. Varsinkin esikoispoikani hoitaa kuin luonnonlahjakkuus vauvoja.

No mitenkäs tähän liittyy karppaus :D
Siten, että sain raskauskiloja 14!! Nyyyyyyhhhhhh
Eli entisten päälle taas 14 lisää.
Eka kuukausi olin niin väsynyt, että söin mitä suuhuni sain ja imetys muutenkin saa minut himoitsemaan lähinnä sokeria.
Kun pahimmat viikot olivat ohi sain ruokavalion taas kuntoon ja painoa on pudonnut noin 5,5kg
Minä en ole karppauksen ihmelapsi, joten minulle on joka kilo vaikea laihduttaa, mutta karppaamalla sentään laihdun maha täynnä.
Muuten ei onnistuisi mitenkään. Kun imetän syön paaaaljon :D


Täällä Oulun korkeudella on lumet kohta poissa, päivät jo pidentyneet ja odotamme kevättä niin, että kipeää käy.
Kaksi kesäpossuakin jo varattu, joten ehkä tässä tulevaisuudessa riittää taas jotain päivitystä blogiin myös.
Mukavaa ja ihanaa kesän odotusta lukijoille!!!