Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Syökö karppaaja ruskeaa kastiketta??



Tämä karppaaja syö ;)

Olen miettinyt tätä asiaa ollessani blogitauolla.
Noudatan helposti jotain linjaa pilkun tarkasti ja sitten kuitenkin sorrun  pullapalaan tai kermakakkuun ja sen varjolla mätän loppupäivän kaikkea "kiellettyä" : "koska päivä on jo pilalla, aloitan huomenna uudestaan"
Karppaajalle ei periaatteessa ole mikään kiellettyä, hän vain vähentää hiilihydraatteja ja lisää tilalle rasvaa. Jo sokerin ja valkoisen jauhon poistaminen tai raju vähennys yleensä parantaa oloa ja painoa.

Miksi sitten laitan itselleni tiukkoja rajoja, kun ne eivät kuitenkaan pidä pitempiä aikoja??

Olenkin päättänyt, etten vedää niin tiukkaa linjaa enää.
 Jos tekee mieli ruskeaa kastiketta tai itsetehtyä voitaikinaa, taikkapa itse tehtyä tuorepastaa, niin silloin teen sen!!
Tuorepasta,
 jos teen sen omista kananmunistani ja sen rinnalle kunnon lihakastikkeen ja kasviksia, voiko se olla huonoa ruokaa??
Eihän lautasta tarvitse täyttää pastalla, vaan se on vaihtelua antava lisuke.
Mutta siihen vedän rajan, että se pitää todellakin olla itse tehtyä :D


Tämän päivän kastike oli onnistunut. Tirrasin reilun kilon lihaa runsaassa voissa ja ripottelin sekaan 30g vehnäjauhoja (21g HH) ja paistoin hyvin, ruskeaksi asti. Sen jälkeen lisäsin pakastimesta jäätyneen köntin itsetehtyä luulientä. Lientä oli noin 5-6dl.
Annoin porista tovin aikaa, että kastike sakeni ja lisäsin vielä ihan lopuksi pikkasen voita pinnalle.
Kastike oli todella hyvää!!
Sipulia ei ollut. Se olisi ollut vielä hyvä lisä.

Kastikkeen ainut miinus on se, ettei se ole gluteeniton. Mutta meidän perheessä ei ole ketään yliherkkää, joten kastike maistui kaikille.








Sadepäivän touhuja...
Kuravelliä pihalla ja sisällä tehtiin huopasaippua.


sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Mansikka piirakkaa



Tehtiin taas Paakarin ohjeella piirakkaa.
Mansikkatäyte oli todella vetelä. Siihen olisi tarvinnut jauhoja sekaan. Mutta se ei haitannut, koska söimme omalla porukalla :) Kaikki meni ja äkkiä!!



Olen maalaillut talon sokkelia tänään, vaikka tuli valittua liian vaalea sävy :(
Harmitti, mutta on se silti parempi kuin entinen, joten maalasin loppuun.

Ruokana oli siis pikaruokaa,

grillikylkeä pieninä paloina, paistoin niitä ensin noin 20min 200 asteessa ja sitten lisäsäin makkaraa ja pakastevihanneksia ja uudestaan uuniin noin 20 minuutiksi. Sekoittelin vain välillä.
Maistui kaikille ja oli helppoa ja hyvää

Hapankaalta viereen

Eilen oli braatwurstia ja hapankaalta


Lapset tykkää hakea lampaille ruokaa :)

Nyt reilun vuoden vanha Rotweiler/Bouviermix

13v sakemanni/rotweilermix

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Lihapiirakkaa



Meillä oli tänään jämppipiirakkaa. Eiliset muusit ja lihat sai kuoren ja uuniin. Jämät muuttui ihan uudeksi ruuaksi ja oli vielä hyvää :)

Minulla oli siis eilistä linssi-parsakaalimuhennosta ja lihaa paistettuna. Lämmitin ne sekaisin ja kaadoin vuokaan.
Päälle tein raparperipiirakanpohjan ilman sokeria.





Jämäruuat sekaisin



Ja kuorrutus uunissa 200 astetta, kunnes ruskea


Kuorrutustaikina

125g voita
1 muna
2dl mantelijauhetta
0,5dl kookosjauhoa
0,5dl riisiproteiinijauhoa (ettei maistuisi kookos liikaa)
1tl leivinjauhoa

Sekoita kuivat aineet keskenään.


Vatkaa pehmeä voi vaahdoksi ja lisää noin puoli desiä jauhosekoitusta vaahtoon ja sitten muna. Sekoita sitten loput jauhot.

Taikina kannattaa tehdä etukäteen ja laittaa jääkaappiin kovettumaan. Siten se on helpompi kaulia piirakan päälle vaikka elmukelmun alla.

torstai 26. heinäkuuta 2012

Murupohjainen raparperipiirakka

Todella hyvää!!
Löysin  ihanan Karppiherkkublogin! Miten se onkin jäänyt huomaamatta!!??
Ja sieltä piti tänään kokeilla raparperipiirakkaa.

Aivan ihanaa ja koko perhe tykkäsi. Yksi tytöistä inhoaa kookosjauhojen makua, mutta tässä ei siitä valittanut. Vaikka kyllä se vähän maistui. Jos siis pitää kookosjauhoista, niin tätä kannattaa kokeilla. Pohja oli paljon prempaa entä Antti Heikkilän mustikkapiirakassa. Kokeilemme tällä pohjalla myös mustikalla myöhemmin.

Minä paistoin raparperit kuiviksi voissa, enkä lisännyt täytteeseen jauhoja. Täyte oli silti sopivaa.
Makeutuksena oli Sukrin. Sen avulla voikin vaahtoutu ihanasti.

Suosittelen kyllä kokeilemaan :)

Halloumia aamiaisella

 Halloumi oli hyvää paistettuna, mutta todella suolaista!! Suolattoman kananmunan kanssa se oli kivaa syötävää, mutta olin paistanut vierelle myös salamia, joten kokonaisuus oli ihan liian suolainen.

Vuohi foorumilla kannustettiin tekemään Halloum-juusto itse. Taidan kyllä joku päivä kokeilla, voisiko sen tehdä vähemmän suolaisena :)

Mutta aamiaisena Halloumi oli mainio. Täyttävää ja pitää nälän pitkään poissa.


Liisa ruokkii kanoja

Kesäkuun tipuja
Myskiankkasisarusemot hoitaa yhdessä poikasia

Yritän päästä taas blogin päivitykseen mukaan.
Itsestä tuntuu vain, että toistan jo liikaa itseäni. Mutta blogi toimii hyvänä päiväkirjana, joten pidän täällä muistissa tärkeimmät eläinten syntymiset ja mukavimmat ohjeet laitan varmasti ylös. Lueskeleehan täältä omat lapsetkin ohjeita mitä haluavat tehdä :)

Samalla tulee seurattua muita blogeja ja saa uusia ideoita sitä kautta.

Meidän perheessä suurin muutos tällä hetkellä on Liisan vieroitus rintamaidosta.
Liisa kun jää varmasti viimeiseksi lapseksi olisi ollut mukava imettää pidempään, mutta tyttö ei jätä minua rauhaan yöllä :D Ei sitten millään. Joten lopetin sitten imetyksen kerrasta.
Säästin ystävältä saatua vuohenmaitoa vieroitukseen ja lypsin vähän lampaastakin lisäksi ja olen hakenut tinkimaitoa.
Yllättävän hyvin on vieroitus mennyt. Liisa juo maitoaan pillillä kupista.

Ja tytössä on tapahtunut iso muutos!! Hän ei enää nukahtele pienille unille rinnalle, vaan nukkuu yhdet pitemmät päiväunet ja koko yön!! Syö reippaasti ruokaa ja siten jaksaa piempiä aikoja kiukuttelematta.
Aiemmin tyttö tahtoi vain roikkua tissillä ja lähinnä maisteli ruokaa. Joten meille tämä oli juuri oikea ajankohta luopua imetyksestä :) Liisa on nyt 1v ja 4kk

Vauva tuntui muuttuvan muutamassa päivässä reippaaksi taaperoksi!??


torstai 19. heinäkuuta 2012

Lemmikkilampaan ostaminen, helppoa?


Kerron tässä postauksessa mitä olen oppinut, lemmikkilampaiden pidosta ja hankinnasta, näissä muutamissa vuosissa, mitä lampaita on ollut.
Olen oppinut myös kantapään kautta monta asiaa, mistä minua varoiteltiinkin foorumeilla.

Ensinnäkin lue lampaista paljon ennen hankintaa, opiskele!
Tässä muutama hyvä linkki luettavaksi.
Virtuaalikylä
 Lammas verkossa
Agronet, aloitus
Agronet, eläinten hyvinvointi

Kirja, Greta Stenbergin elämä lampaiden kanssa- lampaiden puolesta, kannattaa myös lukea.
Foorumi Lampola, kannattaa lukea foorumia tarkkaan läpi!

Lemmikkilampaita pidetään paljon villan ja maisemahoidon takia. Osalla on myös kotitarveliha mielessä.

Lammasrotu kannattaa harkita käyttötarkoituksen mukaan.
 Jos lampaita ei aio karitsoittaa on esimerkiksi suomenlammas oiva valinta. Se on hyvä maiseman hoidossa ja sen villa on upeaa käsityövillaa. Koko on pienempi joten sopii hyvin lemmikiksi. Voit ottaa pelkkiä pässejä taikka uuhia.

Mutta jos on tarkoitus laittaa uuhikatraaseen pässi, kannattaa harkita todella tarkkaan rotuvalinta!!
Painotan tätä.

Suomenlampaaseen moni kääntyy, koska sehän on Suomalainen ja maatiainen. Mutta moni ei tiedä rodun muita ominaisuuksia ja ymmärrä todella mitä ne käytännössä tarkoittavat.

Suomenlammas ja Kainuunharmas ovat HEDELMÄLLISIÄ!!
Käytännössä se tarkoittaa, että pässi astuu siskonsa ja emänsä jo 3kk iässä. Ja se sisko voi tulla kantavaksi jo 4kk iässä! Nämä rodut voivat myös tulla kiimaan ympäri vuoden! Tulla kantavaksi toisen kerran samana vuonna!! Nämä rodut myös karitsoivat jopa 6 karitsaa kerralla. Neloset ovat hyvin yleisiä.
Eli jos et ole tarkkana, sinun kauniit karitsat ovatkin yhtäkkiä kaikki raskaana toisilleen ja hirveitä määriä karitsoita syntyy mihin aikaan vuodesta tahansa.

Tietenkin voit eristää pässin. Mutta lemmikki katraassa se ei ole mukavaa ja minun kokemuksella sanon, että se on lähes mahdotonta. Kiimainen pässi omaa puskutraktorin voimat ja se tulee aidasta kuin aidasta läpi. Ja myös kiimainen uuhi tunkee takapuolensa saataville hyvinkin pienestä raosta... :D

Maatiais- sana antaa myös mielikuvan energiapihistä lampaasta joka elää keittiö jätteillä ja oljella.

Tämä ei pidä paikkansa näillä hedelmällisillä roduilla. Koska ne tuottavat isoja karitsavuonueita ja siten valtavia määriä maitoa, onkin ruokinta hyvin tarkkaa!! Huom. hyvin tarkkaa!
Yleensä ensimmäiset synnytykset menevät nuoruuden voimalla hyvin, mutta heti useamman karitsoinnin tehnyt uuhi tarvitsee paljon ruokaa, proteiinia ja energiaa ja karkearehua.
Jos ei huolehdita oikeita kivennäisiä ja kalkkia oikeaan aikaan, seuraa poikimahalvauksia ja vaikeita synnytyksiä tai rääpälekaritsoita.
Suomenlampaan synnytyksissä on myös mielestäni ehdottomasti oltava mukana. Uuhella saattaa olla sisällään 3-4 ellei enemmän karitsoita ja ne tuppaavat olla pahastikkin solmussa. Synnytyksessa avustaminen on paljon yleisempää suomenlampailla.
Kokemuksesta voin kertoa, että avustaminen ei ole helppoa tai edes mukavaa.

Näiden syiden takia olen itse päätynyt jatkamaan lampaanpitoa sekarotuisilla lampailla.
Haen pässiä jossa olisi Texeliä mukana. Texel on rotu joka synnyttää vähän karitsoita kerralla ja tiinehtyvät yleensä vain syksyllä ja tulevat sukukypsiksikin myöhemmässä iässä.

 Jos kuitenkin ehdottomasti haluat suomenlampaita, koita etsiä lammas joka on syntynyt pieneen vuonueeseen. Hedelmällisyys on periytyvää.
Esim. kaksosia tekevästä emästä, se on jo järkevä valinta.

Terveen lampaan ja karitsan valinta

Lemmikki karitsat ja lampaat päätyvät usein montusta pelastettuna omistajilleen.
Minun kokemuksella voit saada joko todella hienoja eläimiä siten tai päinvastoin.
Ennenkuin haet lampaan kannattaisi tutustua lampaisiin jossain. Oppia näkemään terve ja hyvä eläin.
Ja lammasta hakiessa se tulee katsoa tarkkaan! Ellei sitten halua pelastaa otusta, oli se sitten missä kunnossa tahansa!

Olisi hyvä kysellä taustoja. Onko sukurutsa vahinko tai todellakin jostain isosta vuonueesta pahnan pohjimmainen. (minulla on yksi kesy ja kiltti sukurutsa lammas joka tuli montusta pelastettuna meille. Se itse on terve ja ihana, mutta synnyttää jalkavikaisia ja kitukasvuisia karitsoita. Lemmikiksi voi siis tällainenkin vahinko hyvin sopia, mutta ei yleensä lisääntymiseen.)
Omasta mielestä lemmikkilampaankin voi valita ihan hyvästä eläin aineksesta ja kannattaakin!! Koska lemmikkilammas tulee kuitenkin harrastajalle. Ja harrastaja tarvitsee helpon ja TERVEEN eläimen :)
Se ei tarkoita, että suku tulisi olla hieno tai lampaan tiettyä rotua. Vaan, että lammas on terve ja sen alku on ollut hyvä!

Pullokaritsa on oma lajinsa. Moni on saanut pullotetusta hyvän lemmikin, mutta monesti se on leimaantunut liikaa ihmiseen ja karkailee aitauksesta ihmisten portaille vaatimaan ruokapöydästä paikkaa ;)
Pullokaritsa voi olla myös karitsa jolla on huono alku. Koska pullottaminenkaan ei ole helppoa. sen voi tehdä väärin ja pilata eläimen rehunkäyttökyvyn.
Osa valitsee pullotettavaksi vuonueen vahvimman karitsan. Koska se selviää parhaiten. Sellainen voi sopiakkin hyvin lemmikiksi. Mutta yleensä pullotettavaksi on otettu suuresta sisaruslaumasta se pienin ja heikoin. Harkitse tarkkaan, ennenkuin otat sellaisen yksilön kotitarvekasvatukseen. Itse en voi suositella.
 Kysele näitä kysymyksiä jo etukäteen, ennenkuin menet edes katsomaan lammasta.
  •  Onko vanhemmat tiedossa ja ovatko sukua keskenään
  • Montako karitsaa oli vuonueessa ja montako emo synnyttänyt yleensä
  • Onko karitsa ollut pullolla vai emon hoidettava
  • Oliko synnytys helppo (periytyvää)
  • Onko emo ollut hyvä emä (periytyvää)
  • Onko isäpässi kiltti vai vihainen (periytyvää)
  • Onko suvussa väriä (tärkeää jos haluat värikkäitä karitsoita)
  • Onko karitsalla ollut ripulia
  • Paljonko on ollut 6 viikon paino!!!!!
Tämä paino asia on tärkeä. Se kertoo karitsasta paljon.
Lemmikkilampaita pitävä tarvitsee karitsan joka on saanut hyvän alun, kasvanut hyvin, oppinut hyvin syömään heinää ja märehtimään. Terveen karitsan, karitsan joka ei ole kärsinyt ruokapulasta taikka ripulista. Paino on paras mittari näissä asioissa!!

42 päivän paino eli 6 viikon paino.
Suomenlampaalla se on keskimäärin 15 kiloa ja texelillä 18kiloa.
Jos ruokinta on onnistunut hyvin, kuuden viikon ikäinen karitsa painaa 15 kiloa.
Muutaman kilon vaihtelut on normaalia. Hieno Akseli pässini painoi 12kg kuuden viikon ikäisenä ja kasvoi isoksi pässiksi ja jätti jälkeensä isoja karitsoita.
Viimeisin oma pässikaritsani painoi 17 kiloa tasan 42 päivän iässä.

Tässä kuvassa on ensimmäinen pässihankintani tänä keväänä ja johon en ollut tyytyväinen. Minun olisi pitänyt huomata tilanne jo ostovaiheessa, mutta näin vähäisellä kokemuksella tajusin asian vasta kotona, verratessani karitsaa omiini. Karitsalla on epätavallisen pullea maha. Se voi olla merkki siitä, että on saanut joko laihaa korviketta tai emon maito ei ole ollut riittävää. Tällainen voi vaikuttaa eläimen hyvinvointiin loppuelämäksi. Huonontaa rehun käsittelykykyä ja märehdintää.
Ei todellakaan hyvä valinta lemmikiksi kylmälampolaan.

Tässä kuvassa karitsa on viikon nuoremman karitsan vieressa. Se painoi 8 viikon iässä 10 kiloa!??
10 kiloa on todella vähän sen ikäisellä lampaalla. Mikään terve lammas ei paina noin vähän 8 viikon ikäisenä.


Pässi on meidän perheessä ollut aina se tärkein. Pässi on parhaimmillaan valloittava ja persoonallinen ja tärkeä laumanjohtaja. Se kannattaa valita tarkoin.

Niimpä minä hain omani 600 kilometrin päästä ja matka oli vaivan väärti :)

Lampolassa nimimerkki Tsinnia möi minulle Jätti nimisen pässikaritsan.
Alla on Jätin tiedot. Huomaa 42 päivän paino! 24,5kiloa!! Jätti on todella iso :)

Jätti
- synt. 29.2.12 (1/1)
- 3 pv 7,0 kg, 42 pv 24.5 kg, kasvu 449 g/päivä
- paino 4.6.12 45.5 kg, kasvu 42 pv -> 4.6.12 388 g/pv
- 81% texel, 13% rygja, 6% oxford down, TZ4
- 4 kk:n paino 53.1 kg, kasvu 367 g/pv

Jätän itselleni ne uuhet, jotka synnyttävät yleensä yhden tai kaksi karitsaa kerralla ja karitsointi sujuu ilman ongelmia. Jätti-pässini on liharotuinen, joten sen jälkeläisten pitäisi muistuttaa enemmän liharotuisia, eli tuottaa vähemmän jälkeläisiä, kasvaa isommaksi ja tulla myöhemmin sukukypsäksi. Ja toivottavasti myös tulla kiimaan lähinnä syksyllä, ei ympäri vuoden.

Sellainen lammas olisi minulle sopiva kotitarve/lemmikkilammas :)

Ainut miinus puoli on, että Jätti luultavasti periyttää lähinnä valkoista väriä.
Mutta ainahan minä voin hankkia laumaani värikkäitä uuhia Jätille vaimoksi :)


Jätti


Tässä on siis uusi pässini Jätti. Se on matalarakenteinen ja lyhyt kaulainen verrattuna omiin uuhiini. Leveä ja erittäin lihaksikas.
Sillä tuntuu olevan ihan ylimääräinen lihas kinkussa, kun vertaa suomenlampaisiin :D
Luonne on erittäin rohkea ja rauhallinen ja kiltti.
Rauhallisuus ja rohkeus on mainio piirre lemmikkilaumassa.
Se ei turhia hötkyile vaikka lapset kiljuisivat vieressä paarman nähdessään tai tehdessään äkkiliikkeitä innostuessaan jostain.
Jätti tottui koiriinkin päivässä ja tuntui olevan heti kuin kotonaan.

Minusta hauska piirre on myös sen syöminen!! Se ei nirsoile laitumella!! Ottaa täysiä suullisia ja jättää jälkeensä lyhyttä laidunta. Se on todellakin ruohonleikkuri :)
Muistuttaa piirrossarjan Late Lammasta syömistavoiltaan :D

Jätti on kuvassa noin 4kk











LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...