 |
| Jo kolmivuotias voi oppia lukemaan??? |
Olin todella kiinnostunut ja tilasin "pelin" itselle.
Idea on, että lapsi ymmärtää ensin kokonaisuuden ja sitten vasta osat.
Lapselle näytetään isokokoisella tekstillä kirjoitettuja sanoja.
Sanotaan "tässä lukee kissa" jne.
Sanoja lisätään ohjelman mukaan ja teksti pikkuhiljaa pienenee.
Minä kerkesin jo aloittaa 2 ja 5 vuotiaan kanssa ohjelman, mutta nämä sossu asiat saivat rutiinit niin sekaisin kolmeksi päiväksi, että kaikki jäi kesken.
Tänään aloitin uudelleen.
Vielä ei ole siis mitään uutisia oppimisesta, mutta lapset ainakin ovat aivan onnessaan! Paapo tykkää ihan hirveesti lyhyestä hetkestä. Sanaa ei nimittäin näytetä kuin yhden sekunnin ajan :D
Joten tuokiot ovat todella lyhyitä.
Mutta sitäkin antoisempia!! Se on aika hassua, koska minä vain näytän sanan ja kerron mitä siinä lukee.
Paapo oppi äkkiä idean ja nyt leikkiessään välillä näyttää jotain tekstiä ja sanoo "tässä lukee" ja keksii sitten itse mitä milloinkin.
Ymmärrän kyllä ohjelman idean. Eihän me lapsia opeteta puhumaankaan tavu kerrallaan, vaan sana kerrallaan :)
Tuttu juttu työelämästä. Päiväkodissa tuolissa lukee tuoli, pöydässä pöytä jne. Lisäksi oli sellaiset kortit jossa luki sana, esim. kissa ja sitten oli kissan kuva. Tiedä sitten auttaako lukemaan oppimisessa, mutta tulee ainakin teksti ja sanat tutuiksi.
VastaaPoistaAhaa! Mielenkiintoista!
VastaaPoistaLuulisi sen ainakin lisäävän mielenkiintoa kirjaimiin ja ehkä ymmärtämään sen lukemisen ja kirjoittamisen idean!??
Ei varmaan mikään virike ole pahasta :)
Kunhan pysyy hauskana!
Meillä opetellaan kirjaimia pääasiassa kuuntelemalla ja pilkkomalla sanoja kirjaimiksi ihan puhumalla.
VastaaPoistaTyyliin orava : o-rr-a-vv-a (ei siis vanhaan tyyliin ooo-ärr-aaa-vee-aaa).
Ja voi myös kuunnella millä kirjaimella sana alkaa tai loppuu.
Itse olen sitten kirjoitellut sanoja lapsen sanelun mukaan.
Lapsi ei vielä muista ja erota kirjaimia toisistaan, niin tuntuu helpommalta aloittaa näin.
Pikkuhiljaa on sitten oppinut myös kirjainten muotoja. Ensin tuttuja ja helppoja ja mielenkiintoisia asioita - oma nimi, koiran nimi, auto, jne.
Meillä tytär oppi lukemaan samanlaisella kokosana-menetelmällä. Hahmotushäiriöstään johtuen ei koskaan ymmärtänyt tavaamisen jujua. Post it-tarralapuilla oli kotona nimetty melkein kaikki muut, paitsi kissa, koira ja ihmiset. Ihan hyvä ja suositeltava homma! Tiedetty jo aikoja sitten, mutta jostain syystä harvoin käytössä missään koulussa.
VastaaPoista