Lisukkeina lanttumuusi, puolukka ja hapankaali

Söimme tämän aterian muutama päivä sitten. Hapankaali on meillä sellainen inhokki josta vain minä pidän.
Ja minäkin olen oppinut tykkäämään siitä kunnolla, vasta karppauksen myötä.
Karppisiskot kirjoittivat hapankaalista hyvin ja siellä on mukava ohje, jota haluan kokeilla.
Minäkin siis pidän hapankaalia aikamoisena kotimaisena superfoodina. Olen totutellut väkisin lapsia jo pitemmän aikaa. Eli joka ainoa kerta, joutuvat pikkuisen maistamaan.
Ja tällä kertaa alakuvassa oleva tyttö otti jopa pikkuisen lisää!

Toinen totuteltava asia on ollut puolukkasurvos. Sain puolukkasurvosta tuliaisena ja olen ihmetellyt, kuinka minä ja lapset niin kovasti tykkäämme siitä. Se on sokeritonta ja silti niin maukasta!!
Kaikki ovat syöneet sitä, valittamatta kirpeydestä.
Nyt se selvisi! Sain postaukseeni kommentin Anonyymilta, joka kirjoittaa näin,

Anonyymi kirjoitti...

Tuoreista puolukoista tehty survos onkin todella tujua, sen pitää saada "tekeytyä" rauhassa! Vanhemmiltani alan näillä main ryöväämään heillä kellarissa "kypsyvää" survosta, siis ainakin 2-3 kk vanhaa pitää olla, että maku on kunnossa (ja ylivuotinen on myös hyvää). Lapsille siihen voipi sekoittaa jonkun verran sokeria, ettei ole het niin tymäkkää, mutta tuohon "kypsytettyyn" survokseen tottuu kyllä :) En osaa sanoa miten hyvin kypsyisi vaikkapa jääkaapissa, mutta hyvin ainakin säilyy.

Lanttumuusi on ollut myös kaikkien pitämä lisuke.
Mutta seuraavana päivänä paistoin makkaraa lisäksi ja sekoitin muusin ja kanankoivet sekaan.
Sepä mössö ei sitten meinannut kelvata kuin minulle :D

Tytön ilme kertoo kaiken.
Ruoka olisi varmasti maistunut, jos olisin lämmitellyt kaiken erikseen!

Mitä mössöä, yäk!