Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Iltapaloja

:D itteäkin naurattaa tämä läskin syöjä...

Minä olen sortunut makeaan ja nyt on ollut siitä taas rankka vieroitus. Olen niin selkeästi sokeriaddikti.
Itaisin varsinkin iskee himo kaikenmaailman herkkuihin.
Olen saanut taas vähennettyä mutta tänään on tullut vasta ensimmäinen täysin sokeriton ja viljaton päivä.
Eli kaksi viikkoa olen taistellut makeaa vastaan??

 Iltapalksi näitä sanotaan, vaikka karpatessa pyrin 3-4 ateriaan päivässä, joten iltapala on meillä illallinen :)

Hyvä keino makean himoon on yli rasvainen ruoka. Siis ihan ällötykseen asti.
Sekä vailjattomuus.

Tässä oli siankylkeä ja melkeinpä uppopaistetut munat ja rasvaa kastikkeena.



Makkaraa ja kaalta chilin kanssa. Runsaassa rasvassa



Jauhelihapihvi ja aurajuustoa sisällä. Muuta suolaa ei kannata lisätä. Kuin ehkä ripaus pinnalle.

Makkaraa, ja makkaran rasvassa paahdettuja pähkinöitä ja kananmunia maksamakkaralla. Kaalta lisukkeena.



9 kommenttia:

  1. Ihana läskin imijä <3 Minunkin nuorimmaiseni 1v rakastaa lihaa ja karppiruokia. Vanhempi lapseni 3v (valitettavasti) ehti tykästyä pastaan ennen kuin vaihdoimme ruokavalion...
    Muuten, mulla on blogissani yhtenä teemana vhh-leipominen, tervetuloa tutustumaan!
    Ja tsempiä makeanhimon hallintaan. Meillä kaikilla se joskus iskee.

    VastaaPoista
  2. Tosi ihana kuva pienokaisesta :)

    VastaaPoista
  3. Samaa mieltä sokerikoukunkatkaisemisesta. Ainoa toimiva keino on syödä joka nälkään kunnon ällörasvaista mutta hyvää ruokaa. Söpö sormiruokailija :)

    VastaaPoista
  4. Teillä on varmaankin auttanut, että olette alkaneet sopeuttaa lapsia karppiruokavalioon jo hyvin varhain. Voisin vaan kuvitella, että perinteisiin muro-paahtoleipä-aamiaisiin kasvaneet lapset ja aikuisetkin kokevat kuvaamasi kaltaiset aamiaiset(ja ruoat yleensä) todella outoina, jopa ällöttävinä.

    Perinteisen lautasmallin mukauttaminen uuteen uskoon ei ole tosiaan mikään pikku juttu ja hiilihydraattien poisjättäminen on suuri muutos ihan perus immeiselle. Arvotan rohkeuttasi tuoda karppiruokavaliota esille näin avoimesti tällaisena karppi-kiihkoilun ja vastustuksenkin aikana ja kertoa perheesi ruokailutottumuksista innostavaan tyyliin! =) Resepteistä monet vaikuttavat todella kokeilukelpoisilta, täysipainoisilta ja ravitsemuksellisesti kaikki tarpeet täyttäviltä.

    Jään kiinnostuksella seuraamaan :> Ravitsemusalan opiskelija -joka luokittelisi itsensä ehkäpä hyväkarpiksi, koska suosii rukiita, ja täysjyvää ja niitäkin pienissä määrin- kiittää ja kuittaa.

    VastaaPoista
  5. Maama! Kiitos kovastikommentista! Olipa kiva kuulla annattilaisen suusta :)
    Ja tosi kiva, että teidän alalla ollaan kiinnostuneita muustakin kuin virallisesta linjasta!

    Meidän lapsista kaksi kolme vanhinta kerkesi jo tottua leipään ja muroihin ja heille onkin ollut vaikeinta. Ja mitä vanhempi sen vaikeampi!? Eli lapsuuden tottumukset ovat todella lujassa.

    Olenkin joskus lukenut, että ihminen vanhetessaan palaa lapsuuden ruokaan.

    Esikoiseni alkoi syömään karppiruokaa 6-vuotiaana ja silti on lujassa opettaa enempään kasvikseen. Mieluiten puputtaisi makaronia.

    Onhan tässä onneksi vielä aikaa muokata raukkoja :)

    VastaaPoista
  6. Eiköhän se mene juurikin niin, että tottumuksia on hankala lähteä muuttamaan, oli kyse sitten tupakoinnista, alkoholin käytöstä, liikkumattomuudesta tai sokerihiireydestä. :> Tai vice versa; terveellisistä elämäntavoista! Kun himourheilija loukkaantuu ja joutuu lopettamaan urheilun, on sopeutuminen kova paikka. Tai jos vannoutunut vegetaristi joutuu vaikkapa Malesiaan, jossa vegeiy on ihan vieras juttu, mukautuminen on aikamoinen haaste. Niin varmaanin myös teidän isommille lapsille makumieltymysten uudelleen opettelu. Olen kuitenkin kuullut ihan lasten ravitsemukseen perehtyneiden ammattilasten suusta, että voi viedä jopa 5-10 maistamiskertaa ennen kuin lapsi oppii tykkäämään uusista mauista. Mutta ne kerrat ovat sen arvoisia, jos lapsi oppii niiden kautta terveellisille tavoille, jotka kestävät läpi elämän ja välittyvät myös seuraaville sukupolville.

    Ei ole todellakaan samantekevää mitä lapsille syötetään. Itse olen erityisen kiinnostunut juuri lasten ravitsemuksesta ja toivon, että kaikki äidit ja isät ottaisivat vastuun lastensa syömisistä. Joku viisas onkin sanonut: "Jos haluat opettaa lasta, opeta äitiä." ;) Äidin opeista, esimerkeistä ja käytöstavoista kaikki lähtee, aina syömishäiriöistä vegetarismiin, karppaukseen tai ranskalais-hampurilais-diettiin asti. Blogini uutisosiossa onkin juttu äärimmäisestä tapauksesta täältä Britanniasta: 3 vuotias tyttö eli pelkillä ranskanperunoille eikä äitinsä nähnyt asiassa mitään ongelmaa. (dokumentti näytettiin myös Suomessa vuosi sitten)

    Äärimmäisyyksiin ei kuitenkaan pidä lähteä missään asiassa. Niin vaan pysyvät terveinä ihmiset maailmalla, vaikka syövät pastaa, patonkia ja valkoista naan-leipää ;) Pointti onkin annosten kokoamisessa ja kokonaisruokavaliossa. Joukkoon mahtuu sokeripommejakin silloin kun dieetti on muuten balanssissa ja ihmisellä hyvä olla. :) Mutta kun ruokavalio on muuten tasapainossa, ei niitä sokeriherkkujakaan juuri tee mieli. Ja jos tekee, homma ei mene överiksi, koska olo on kylläinen perusravinnosta. Rennolla otteella kohtuudella (melkein) kaikkea! ;)

    VastaaPoista
  7. Maama, kirjoitat kyllä asiaa :)

    Minäkin olen lukenut jossain tuosta maistattamisesta ja se pitää paikkansa.
    Poikani esim. oksensi kalan hajustakin ennen. Nykyään jopa syö. Vaikka aina ensin kapinoi. Osasta kalaruuista jopa tykkää.
    Toinen on oliivi, homejuusto niistä kaikki on oppineet tykkäämään ihan vaan maistattelemalla. Kaali on yhä inhokki listalla, mutta nykyään jo syövät.

    En hoksannut blogiasi! Meen kurkkiin sinne tänään!!

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...