Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Omenapuita Oulussa

Nuori Antonovka
Pienemmät omenat, mutta paremman makuiset kuin vanhassa











Sävstaholm









Sävstaholmin omena on kookas ja hieno. Puutarhassa on kaksi puuta eri puolella pihaa.
Puiden omenat maistuvat erilaiselta.
Säilyvät hyvin.


Tässä toinen sävstaholm puu joka kasvaa puutarhassa alempana kuin toinen ja maistuu jostain syystä erillaiselle

Harlamowski




Harmlowski on pieni ja hapan


Vanha Antonovka




Antovkalla painaa jopa 450g omenat!


Viki syysomena





Viki omenapuu on kasvanut siemenestä monta kymmentä vuotta.
Se todettiin niin hyväksi, että se on rekisteröity Viki-nimellä.
Sitä on jo ilmestynyt myyntiinkin.
Menestyy hienosti Oulun seudulla ja on mainio käyttö ja syönti omena!
Yksi lasten lemppareista! Omenan paino n. 120- 160g


Vuokko




Vuokko on aikainen kesäomena ja herkullinen


Gyllenkroken Astrakaani



Gyllenkroken Astrakaani . Valtava omena, hyvää ja näyttävä.


Huvitus



Todella aikainen omena ja kaikkien mieleen.


Punainen kaneli



Punainen Kaneli. Vihdoinkin. 7 vuotta on tätä odotettu! Hyviä!


Grenman



Rusinan kokoinen. Ja näitä puita myydään aina vain! Kuvassa niin kauniita, pettävä vaikutelma!




Snygg



Snyggillä on runsas sato, kohtuullisen hyviä mutta pieniä.
Tippuu helposti ja halkeaa.
En laitaisi tätä lajiketta, nykyään löytyy parempia lajikkeita, mutta kauppoissa on aina vain nämä pioneerilajikkeet.


Sariola



Pieni ja olematon Sariola


JASPI



Jaspi, ihana omena mutta puu ei taida viihtyä täällä.


Kersti



Muistuttaa Borgowskojetta. Ehkä makeampi. Jos vähän tilaa, niin kannattaa valita vain toinen. Ovat niin samankaltaisia.


Tsaarin Kilpi



Tsaarin kilpi, jo vanha puu. Kesämyrsky on katkaissut latvan kaksikin kertaa vuosien mittaan, mutta aina se jaksa kasvaa uudelleen ja tehdä valtavasti isoja herkullisia hapanmakeita omenia. Tästä kaikki tykkää.


Ananas kaneli



Annanas Kaneli, iso omena, makea ja hapan ja kiinteä, herkullinen. Ei tippu isestään.



Pirja



Pirja. Mainio omena. Valmistuu aikaisin ja on hyvää.
Huono ominaisuus ja ärsyttäväkin on, että omenat tippuu heti kypsyttyään ja halkeilevat. Halkeamiin menee heti kaikenlaisia ötökköitä, niin että saa päivittäin tarkailla satoa. Sato oli runsas.
Lapsien mieleen.


Syysviiru




Herkullinen ja isohko omena, satoisa





Borgowskoje




Borgowskoje, makea, iso ja satoisa.
Oksat roikkuivat omenien painosta maahan asti katkeilematta.

Samo






Samo, puutarhan helmi. Tämä puu on ollut täällä monta vuotta ja on tuottanut satoa alusta asti. Se on kasvattanut valtavasti omenia tasaisesti joka vuosi. Todella iso omena, makea ja hapan, vahainen pinta, ylellinen omena.
Samo ei säily hyvin!
Vuokko muistuttaa tätä Samo-omenaa.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Nopea karppi-aamiainen


Eilistä kanaa, tomaattia, selleriä, munia ja majoneesia.
Minun munat ovatkin myskiankan munia 85g tuhtia tavaraa

Myskiankat

Myskiankat

Kuvassa noin vuoden ikäiset myski Herra ja Rouva.
Heillä on sulkasato vaikka on heinäkuu. Ja myski Herra pudotti kerralla kaikki siipisulat!!
Kuvassa näkyy pienet alut, kun sulat on jo kasvamassa takaisin.






Minun Myskini


Asunto 
Myskille leveät orret taloonsa :)
Myskit tarvitsevat vedottoman tilan talveksi. Ne sietävät kylmää helposti -20 asteeseen. Sen kylmempään kun laskee, niin pitää tarkkailla lintuja. Osa linnuista on huonoja huolehtimaan räpylöistään ja saattavat palelluttaa räpylänsä.
Minä olen pitänyt rajana -25 ja sen jälkeen työntänyt vastahakoiset linnut kanlaan yli pahimpien pakkasten. Hyvin ovat sekaan mahtuneet.
Mutta jos laitat linnuille puiset leveät orret, niin ne makoilevat kylmällä mielellään räpylöittensä päällä. Silloin ei räpylät palellu. 
Minun yhdellä linnulla paleltui, koska se ei suostunut syksyllä sisätiloihin. En saanut sitä kiinni ja se palellutti jalkansa seistessään hangella kovilla pakkasilla.
Osa tykkää myös maata oljilla pakkasten aikaan tai lampaanvilloissa :). Eli lampaan omistajat, säästäkää kakkivillat myskiankkojen makuupaikoiksi. Varsinkin nuoret tykkäävät pakkasilla olla oljilla.
Järjestä vähän erilaisia paikkoja, niin löytävät mieluiset itse.
Ruokaa tietenkin menee enemmän pakkasilla. Mutta varsinkin aikuinen uros elää ihmeellistä paastoa kylmillä keleillä ja syö mieluiten vain kalaa ja pullaa!??



Ruoka
Myskini ovat rauhallisia lintuja.
Ne nukkuvat yöt orrella ja käyvät laiduntamassa ja kahlailemassa pitkin päivää.
Aina välillä lehahtava johonkin ylös sukimaan ja torkkumaan.
Yhdellä jalalla seisten tai joskus ihan jalat koukussa mahan alla.
Järjestin heille pöydän ja siihen juoma-astian. Se on suosittu levähdys paikka.

Ne syövät paljon ruohoa ja muuta vihantaa. Tutkivat pensaitten alustoja ja löytävät jotain naposteltavaa. Ojissa käyvät myös säännöllisesti syömässä ja kylpemässä.

Tarjoilen lisäksi kauraa ja ohraa ja kalaa ja lihaa. Myös leipä on suurta herkkua ja välillä hemmotellaan pullalla. Kalkkia pitää olla tarjolla.
Vettä juovat kokoajan. Noin kymmenen kanan ja kolmen myskin laumassa menee vettä noin 5l päivässä.

Kasvu
Nuorella myskillä ei ole vielä paikat selvillä laumassa. Nahistelevat uroksen kanssa. Tytöt tulevat paremmin keskenään toimeen.
Sukukypsyys lähestyy ja sen merkkejä on uroksen kasvonaamion muuttuminen punaiseksi ja tyttöjen kanssa nikkailu. Eli nyökyttelevät toisilleen päätä.
Kun tulevat sukukypsäksi lauman järjestys otetaan selville,
Satuin todistamaan hurjaa tappelua tyttöjen välillä. He käyttivät rajusti nokkiaan. Vääntelemällä toistensa siipiä ja sulkia ja raapivat toisiaan pitkillä kynsillään.
Tämän jälkeen meidän pieni lauma rauhoittui. Tytöt ja uros eivät enää nahistele keskenään ja tyttöjen riita jäi ainoaksi.
Uros keskittää agressionsa muihin kanalan asukkeihin. Ajaa tieltään isot kalkkunat ja kanatkin.
Myskit alkavat myös viihtyä enemmän lattialla. Nikkailevat toisilleen ja etsivät ruokaa aktiivisemmin.
Yhtäkkiä alkaa kalkki ja munankuoret huveta kovaa vauhtia ja myskit käyvät jauhelihan ja kalan kimppuun juosten.
Sitten tuleekin ensimmäinen muna!
Koko ajan muniessaan myskityttöjen ruokahalu on kova. Ne syövät kalaa ja lihaa monta sataa grammaa päivässä. Parhaimmillaan menee 400g paketti per lintu yhdessä päivässä.
Uros ei ole vieläkään pahemmin kiinnostunut, elää lähinnä viljalla ja leivän paloilla.
Uros on nyt hyvin asiallinen rouvilleen. Ja rouvat antavat mielellään paritella. Eivät pyri karkuun.
Järjestin vesiastioita kylpypaikaksi. Korkeareunaiset eivät houkuttaneet ja pelkäsin kanatipujen hukkuvan sinne.
Kunnes sain isosta kissanhiekka-astiasta kahluu altaan.
Tämä astia on kovassa käytössä. Myskit myös innostuivat parittelemaan siinä.



Helmikuun aurinko paistaa jo ikkunasta.
Vein paljun Myskeille ja kaikki tulivat seuraamaan kiinnostuneena vesipaljua.



Kanat kaikkosivat ympäriltä kun tyttö aloitti roiskimisen.

Myski ei siis tarvitse talvella kylpypaikkaa. Minä vain hemmottelin.
Eli jos tarjoat veden ämpäristä sotku on hyvin vähäistä, vain asteen enemmän kuin kanoilla. Ja siitäkin selviää ihan vain vaihtamalla välillä ämpärin paikkaa.

Nyt pitäisi olla munissakin itu!!


Toinen rouvista istui muniensa päällä hievahtamatta

Niin Hauskaa!!!


Haudonta ja Poikaset

Myskiankkani aloittavat pesän kunnostuksen ja untuvilla pehmustuksen, kun munia on kertynyt pesään noin 8-10kpl.

Huolehdi jo alussa, että myskiemon pesä on turvallinen ja hyvällä paikalla. Tämä tarkoittaa sitä, että pesä on niin alhaalla, että poikaset pääsevät takaisin jos karkaavat pesästä.

Myös olosuhteet on oltava tarpeeksi lämpimät. Myskiemo ei lämmitä ja huolehdi poikasista kuten kanaemo. Ne ensinnäkin jättävät pesän lähes heti ja lähinnä vain seurailevat emoa ja lämmittävät toinen toisiaan emon alla, emon seistessä. Emo ei kerää poikasia mahansa alle turvaan kuten kana.
Jos sinulla ei ole tasaista lämpöä talvisuojassa, suosittelen, että keräät munat ja käytät ne leivontaan. Kesällä on parasta antaa myskin hautoa.
Emo kannnattaa jättää täysin rauhaan. Se huolehtii kaikesta itse. Se jopa hävittää pilaantuneet munat itse. Kantaa ne pois pesästä ja syö.
Emo käy välillä syömässä ja pesulla, mutta voi pitää monen päivän taukoja tässä. Vaikka et näkisi emon poistuvan pesästä moneen päivään, ei kannata huolestua.
Munia ei kannata mennä laskemaan tai läpivalaisemaan tai kurkkimaan kun poikaset kuoriutuu. Myski hermostuu siitä ja saattaa vahingossa pitkillä kynsillä vahingoittaa munia tai jopa tallata kuoriutuvan poikasen.
JÄTÄ EMO RAUHAAN! Tämän olen oppinut kantapään kautta.
Myskit ovat niin herkkiä, että hylkäävät pesän myös helposti.
Joten siirtelyt ja häirintä ovat pahasta.

Ensimmäisenä vuonna haudonta ja tipujen hoito voi epäonnistua. Joten pientä apua voi olla tarpeen antaa. Esim. huolehtia että emolla ja tipuilla on sadesuojaa jne.
Yleensä Myskiankka on hyvä emo vasta kolme vuotiaana. Siihen asti, se on lähinnä harjoittelua :)


Oma emoni,
hautova emo ei pörhistele kuten hautomakuumeessa oleva kanaemo tekee. Ulkoisia merkkejä en ole oikein huomannut. Myskin vanhetessa, merkit vahvistuvat. Vanhempi emo jopa vähän pörhistelee.
Mutta ääntely muuttuu radikaalisti.
Se pitää viheltävää piipitystä.
Jos lähestyn pesää se piipittää hädissään ja uros alkaa sähisemisen ja ollessaan kylpemässä tai sukimassa se piippaa lyhyitä piipauksia.
Ja kun emo on poissa pesästä uros roikuttaa kaulaansa orrelta ja sähisee koko ajan.
Selkeästi näyttäisi siltä, että uros osallistuu vartoimalla ja pitämällä tunkeilijat poissa.

Alussa nimittäin kävi kana munimassa samaan pesään, mutta sen jälkeen kun uros otti vartiopaikkansa, niin kananmunia ei ole ilmestynyt pesään.

Myskin haudonta kestää noin 35-38vrk.

Poikaset syntyy!

Poikaset syntyivät rauhalliseen nurkkaan omassa karsinassa.
Isämyskillä ja muilla on sinne pääsy, mutta emo on huolehtinut, ettei heitä häiritä.

Emo on käynyt pihalla kylpemässä ja syömässä. Poikaset ovat odotelleet kiltisti pesässä sen ajan.

Tajoilin seuraavana päivänä laakeasta matalasta astiasta vettä ja karkeaa ohrajauhoa veteen sekoitettuna.
Poikaset eivät tulleet vielä silloin syömään.
Mutta seuraavana päivänä alkoi ruokailu.
Emo ohjasi poikaset astialle ja heti takaisin jos jokin uhkaa.



Nyt kun ovat jo 5 päivän ikäisiä, niin tepastelevat itse syömään.
Mutta tottelevat heti emon kutsua pesään.

Olen laittanut vesiastiaan, karkeaa ohrajauhoa, keitettyä kananmunaa, pellavarouhetta, seesaminsiemeniä, oluthiivaa (tärkeä ankoilla), kaurahiutaleita ja jauhelihaa.
Jauheliha katoaa ahnaisiin suihin nopeasti!
Poikaset vatvovat kaiken ruuan vedessä pehmeäksi ja syövät sitten reippaasti. Osa yrittää kylpeäkkin ruoka-astiassaan :)


Nykyään aika vakioni on liotettua leipää johon sekoitan kananmunaa ja milloin mitäkin on tarjolla, vaikka maksalaatikkoa.
B-vitamiinin varmistamiseksi, annan raakaa lihaa tai pakastettua raakaa kalaa. Varmuudeksi lisään juomaveteen monivitamiiniliosta jossa on tärkeimmät B-vitamiinit. Syksyn poikasille lisään myös ADE vitamiinia.




Poikaset ovat kuukauden ikäisenä yhä untuvikkoja!?
Kokoa on tullut kovasti, mutta höyhenystä on ilmestynyt vasta muutama pyrstöön.
Syövät ahnaasti jauhelihaa ja leipää. Mikään muu minun tarjoama ei oikein maistu. Emon kanssa laiduntavat ruohoa ja käyvät tunkiolla etsimässä hyönteisiä.
Käyvät myös kastelemassa itseään hillitysti vesiastiassa.



Tällainen matala astia riittää myskiankoille.
Syvemmässä eivät ainakaan minun linnut viihdy.



Poikasen sulkasato kesken. Resupelle!!


Poikaset kasvavat todella kovaa vauhtia.
Ja syövät kuin sirkkalauma!!
Lihaa ja kalaa menee älyttömästi. Melkein suosittelen näitä vain perheeseen missä on joko varaa ostaa kunnon rehua tai ruokaa. Tai pystyy itse kalastamaan myskeille ruokaa.
Kovan kasvun takia ankoille ei riitä pekkä viljapohjainen ravinto. Ne tarvitsevat kovasti proteiinia ja sen saa helposti kalasta ja lihasta.
Jos ruokkii esim. soijalla tai härkäpavulla on huolehdittava riittävä B-vitamiini.



Tässä on linkki villeihin myskisorsiin minkä löysin surffaillessa



Poikaset kasvoivat kolmen kuukauden ajassa melkein aikuisen kokoon.
Uros ei hyväksy enää poikia vaan ajaa ja jahtaa niitä pitkin pihaa.
Tätä jatkui kuukauden päivät. Yksi pojista loukkasi jalkanssakkin.
Nyt on rauhallisempaa. Pojat viettävät ajan omassa poikamieslaumassa.
Laitan kuvia, kunhan saan aikaiseksi :)


Tässä on poikasia noin neljän kuukauden iässä.
Takana punaisella maskilla on Isämyski ja edessä on poika ja tyttö.


Tämä on siis tyttö


Ja tässä on yksi pojista.


Sukupuolen oppii äkkiä näkemään kun kasvavat aikuisen mittoihin.
Tyttö on pienempi ja tyttömäisempi.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Kesäporsas joka kasvoi kesäsiaksi


Kesäpossu

Kesäpossujen hankinta alkaa harkitsemalla,
onko valmis olemaan sidottu koko kesän kahden suursyömärin ruokintaan ja sitten vielä syksyllä teurastukseen!

Aloitin soittamalla kuntaan maataloustoimistoon.
Sieltä lähettivät anomuksen pitopaikkatunnukselle.
Tuotantoeläimiä varten tulee rekisteröityä eläintenpitäjäksi.
Sikaeläimiä varten tulee hankkia oma pitopaikkatunnus.
Hakemus oli helppo täyttää ja viikon sisällä sain rekisteröitymistositteen.
Kunnasta sain myös lähimmän emakkotilan yhteystiedot.



Soitin emakkotilalle hyvissä ajoin ja sovin possujen ostosta.
Sain kuulla, että possut luovutetaan 25kiloisena. Sikaruusurokotus on tarkeä ja myyjä lupasi hoitaa possuille rokotteen.
Myös tuttua ruokaa saan ostaa myyjältä, että voi totutella possut varovaisesti kotiruokaan.

Sain neuvoa, että kaikki liharuoka on kuumennettava vähintään 70 asteeseen. Lihasta voi sika sairastua sikaruttoon. Eli kypsää vain.


Possujen haku


Lähdin hakemaan possuja isojen laatikoiden kanssa. Perillä olikin aikamoinen järkytys kun possut näytti jo ihan sioilta!
Minusta ne oli ennemmin 40-50 kiloisia. Ei puhettakaan, että possut olisivat mahtuneet laatikoihin.
Ne oli pakko päästää takakontiin vapaana.

Sain mukaan rehua ja tuttua ruokaa ja tiivisterehua. On kuulemma hyvä antaa alussa tiivistettä, että saavat kivennäiset. Possut kasvavat niin vauhdilla, että jalat voivat mennä alta, jos ei tule kivennäisiä ruokinnassa.
Sain myös ohjeen, että antaa ruokaa vasta seuraavana päivänä ja heti voi aloittaa kotiruokaan totuttelun rehun ohella.

Possut oli madotettu ja rokotettu parvoa ja sikaruusua vastaan.
Possut oli selkeesti tottuneet ihmisiin, hyvin rauhallisia olivat omistajan niitä käsitellessä. Ja mainiossa kunnossa.

Maksoin 120 euroa ja lähdimme kotia kohti.
Moottoritien kohdalla tuli toisella hätäkakka.
Lemut oli mukavat loppumatkan...
Mutta pääsimme perille ja possut asettuivat makaamaan ja rauhoittuivat.
(ensikerralla kuomuperäkärryyn!!)

Kotona olikin sitten ongelmaa kerrassaan.
Naskit pelkäsivät minua ja miestäni hirveästi. Ei puhettakaan, että olisi onnistunut kantaa possuja Nasulaan!!
Ne olivat todellakin valtavan kokoisia ja pelätessään sätkivät todella lujaa.
Laitoin koiran pannan ja remmin ja yritin vetää Onniksi ristittyä poikapossua.
Kun sain kädet ympärille possu säikähti ja pyrki karkuun. Remmi kiristyi ja kun paine tuntui kaulassa Onni parka sai hirvittävän paniikkikohtauksen!!
Jouduin vetäämään remmistä ja kaappaamaan possun alas autosta.
Koko matka meni panikoiden ja sätkien ja possun pyritellessä remmistä karkuun.
Mieheni hermostui täysin ja ilmoitti tämän olevan eläinrääkkäystä!!
Istuimme alas ja rauhoittelimme läähättävää possua. Annoin sen rauhoittua ja pidin tarkasti remmin löysällä.
Kun olimme kaikki rauhoittuneet, tönin sievästi Onnin ylös ja annoin sen vain seistä ja katsella ympärille.
Uteliaisuus voitti ja Onni asteli kohti ensimmäistä ruohotuppoa.
Sain ohjailtua Onnin Nasulaan vain hipaisemalla sievästi kyljistä.
Kynnyksen kohdalla piti pökätä kankuista vauhtia. Jos remmi kiristyi vähänkin possu säikähti. Pidimme remmiä kuitenkin varalta, ettei possu pääsisi karkuun.
Sitten oli Ruusan vuoro!
Jotain oppineena laiton pannan kaulaan ja peitin kankaalla Ruusan pään. Sitten vedin takapää edellä Ruusan alas autosta, siten, että se sai heti takajaloilla ottaa vastaan. Sitten sievästi etujalat alas ja kangas pois silmiltä.
Odotimme rauhassa kunnes Ruusa itse lähti liikkeelle. Pidimme remmin löysällä koko ajan ja ohjailimme vain sievästi possua oikeaan suuntaan.
Ruusan saimme hienosti nasulaan. Se aloittikin heti tonkimisen ja oli rauhallinen. Onni-possu joutui makoilemaan ja levähtämään tovin kamalan kokemuksensa jälkeen.

Kyllä ensikertalainen on aina ensikertalainen!!!
Minulla alkoikin sitten auton siivous.....

Elämää possujen kanssa


Possut kesyyntyivät nopeasti. Jo maanantaina päästin possut pihalle vapaana. Voi sitä riemua, kun piti ihan peppua heittää kun juoksivat ja kirmasivat.
Ruoka-ajat menneet sekaisin, kun eivät meinanneet millään malttaa karsinaan syömään.
Koirat ja possut tulevat hyvin toimeen ja kanoista ne eivät välitä.

Olen ruokkinut 4 kertaa päivässä.
Aamulla puuro jauhoista ja tiivisteestä ja loraus rypsiöljyä
Päivällä maitoon liotettua leipää ja kaupasta saatuja eineksiä
Illalla ruuan tähteet ja sekaan tiivistettä ja leipää
Iltapalaksi rahkaa ja muita maitotuotteita ja leipää

Massu on pysynyt kunnossa ja kivasti on ruoka maittanut. Hieman vielä vierastavat uusia ruokia, joten olen joutunu heitteleen sekaan tuttua rehua.

Possut meillä kome viikkoa

Possut ovat olleet irti tähän asti. Kaikki on mennyt hyvin, eivät riko mitään, eivätkä karkaile. Ovat kilttejä ja lapset voivat pienimmäistä myöden olla pihlla yhtä aikaa.

Ainut miinus on kakkojen keräily!! Nyt possut syövät jo paljon ja kakkaavat samaa tahtia!

Joten päätimme rakentaa possulan valmiiksi ja laittaa nasut aitaukseen.

Ensimmäinen päivä on ollut possuilla hiljaista, ruokakaan ei ole oikein maistunut uudessa aitauksessa.
Aitauksessa on virikkeita, kantoja, puita ja pöheikköä. Mutta eihän se vapauden jälkeen lohduta.

Ruoka-ajat ovat nykyään noin kolme kertaa päivässä.
Saavat yhä tiivisterehua päivittäin kotiruuan ohessa.
Saavat siis kotiruokaa, ohrahauhoa, leipää ja tiivisterehua.

Kahdelle possulle menee noin 7 litraa ruokaa, 3-4 kertaa päivässä.
Ei vielä ihan mahdoton määrä :)

Possut olleet noin 6 viikkoa.



Possut ovat kesyjä ja kilttejä.
Mutta siirsimme ne aitaukseen. Ne syövät kokoajan ja näin myös kakkivat. Kakan määrä oli kahdelta possulta sellainen, että en kerinnhyt niitä kerätä sellaista vauhtia, ettei yksivuotias poikani olisi niitä löytänyt.
Possut olivat kolme päivää aivan masentuneita. Makasivat ja söivät todella huonosti.
Jos vielä possuja meille tulee,
laitan ne suoraan aitaukseen.
Possuille on oja missä möyriä. Se pelotti niitä monta viikkoa, mutta nyt käyvät makoilemassa mudassa.
Märkä lätti on possuille erittäin tärkeä. Sanoisinko pakko!
Jos niille ei ole märkää makoilupaikkaa, ne tekevät sen sotkemalla vedet ja ruuat ja pissimällä.
Ruoka-ja vesiastiat pysyvät pystyssä, niin kauan kuin possuilla ei ole liian kova nälkä ja niillä on lätti.
Lätiksi käy vaikka pari ämpärillistä vettä maahan, päivittäin.
Mutta nyt kun käyvät ojassa, niin vettä ei tarvitse enää kantaa kylpypaikkaan.

Hyttyset ovat kova kiusa. Ensimmäiset pari viikkoa possut olivat paukamien peitossa. Vaikka suihkutin ohvia päivittäin hyttyset kuppasivat silti. Nyt ne eivät enää reagoi hyttysiin, mutta suihkutan silti possut päivittäin ohvilla. heidän koppiin laitan yöksi sellaisen hyttysten tappajan. Huomaa, että olo on silti parempi kun hyttyset ei kiusaa.

Maito on possujemme herkkua. Aluksi annoin piimää, mutta koska eivät reagoi huonosti maitoon, ne ovat saaneet sitä välillä kymmeniä litroja päivässä! Paras oli 50 litraa yhtenä päivänä!!
Ja kun maito sitten loppuu, niin meinaa vesiastia lentää seinään :D









Alkukesällä oja oli hyvä lätti ja siellä possut viihtyivätkin. Mutta kesä 2010 oli niin kuuma ja kuiva, että ojakin lopuksi kuivui.


Tässä kuvassa on varjossa 25 astetta lämmintä ja rutikuivaa.
Vedimme letkun sadevesikaivosta ja possut saivat nauttia sadettimesta!
Lätti on todellakin niin tärkeä, että possut vaikka pissaavat itselleen märän paikan ja tuhlaavat juomavetensäkkin!


Loppusyksy

Lokakuu oli märkä ja kylmä.
Tyttöpossu alkoi kärsiä kylmästä ja märästä.
Sen jalat ärtyivät sorkkien yläpuolelta. Iho oli vaaleanpunaista ja syötyään lämmintä ruokaa se värisi kauan aikaa.
Niimpä tyttöpossu teurastettiin aiemmin kuin oli suunniteltu.

Possu oli yhä sekaruualla. Tarkoitus oli kuukausi ennen teurastusta siirtää se puhtaasti vilja ja juures ja hedelmäruokintaan, mutta nyt ei keritty.
Possu oli siis saanut lihaa ja kaikenlaista einestä ja sekaruokaa.
Pelkäsin, että lihassa olisi jotain sivumakua.
Mutta sitä ei todellakaan ollut.
Ilmeiseti kotiruoka ja virikkeellinen ympäristö takaa hyvän lihan.


Onni possu syksyllä kerppujen kimpussa



TEURASTUS

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...