Synnytysapua uuhelle

Loppu hyvin kaikki hyvin

Tämä oman lihan kasvattaminen ja eläinten pito on joskus hyvin raskasta ja sotkuista ja kamalaa. Se on myös asia, joka saa välillä kantamaan huolta niin paljon, että tekisi mieli nukkua eläimen vierellä makuupussissa.
Tämä aiheuttaa myös yllättäviä kuluja. Tai periaatteessa, niihin tulee aina varautua.

Karitsa pitää jalkaa koukussa, koska sitä ei saa suoraksi

Minun vanhin uuheni Päkä synnytti 28. päivä kaksi valkoista karitsaa. Molemmilla on oikeassa jalassa jotain vikaa. Mutta koska vika meni kokoajan parempaan suuntaan en ole siitä ollut huolissani.
Tänään eläinlääkäri katsoi karitsat ja totesi, että niillä on aika yleinen jänteen lyhyys tai kiristymä.
Oireet oli, että jalka ei mene ihan suoraksi. Jää enemmän koukkuun kuin normaalisti.
Ja kun karitta yrittää kävellä, niin jalka aina taipuu polvesta. Nehän yleensä kopottelee polvet ikäänkuin "lukossa". Nyt polvea ei saa "lukkoon".
Kipuja ei siis ole ja jalkoja voi sievästi, hellävaraisesti hieroa ja venyttää. Vain siihen asti mitä se taipuu itsestään.
Yleensä toipuu pikkuhiljaa eläimen alkaessa liikkua.

Mutta se miksi meillä kävi tänään eläinlääkäri on eri juttu.

Musta vohla, niin kaunis ja vahva

Minun rakkain uuheni Helmi alkoi eilen synnyttämään. Synnytys eteni hyvin hitaasti ja se makasi maassa ja yritti kovasti pinnistellä. Mitään ei tullut.
Lopuksi meni vedet ja siltikään mitään ei tapahtunut.

Helmen takapää ei ollut mitenkään erityisen turvonnut taikka iso, niin minä, tyhmyyksissäni, oletin sen vielä olevan avautumisvaiheessa. Odottelin siksi vielä pari tuntia.
Onneksi uskalsin lopulta kokeilla sormella.

Pesin uuhen takapuolen ja käteni kyynerpäitä myöten ja sitten vielä käytin käsidesiä. Laitoin sievästi sormet sisään ja aloitin tunnustelun. Uuhihan olikin täysin valmis synnyttämään. Käteni mahtui sinne helposti.
Äkkiä huomasin, että karitsa oli tulossa perätilassa takajalat koukussa. Minun piti sievästi työntää karitsaa vähän sisäänpäin ja suoristaa jalat. Sitten vedin sorkkien takaa karitsan ulos.

Lampolassa on puhuttu paljon, että kannattaa tarkistaa onko lisää tulossa ja tyhjentää uuhi karitsoista. Vedin sitten vielä toisenkin perätilassa olevan.
Puhdistin aina ensimmäisenä suun ja puristelin limaa ulos. Toiselta vähän imaisin omalla suulla, koska se rohisi hengittäessään.

Seuraavaksi syvällä uuhen sisällä oli jokin epämääräinen möykky, josta en millään saanut selvää, että mitä se on.
Kun tunnustelin sormeni osuivat kuoppaan jossa oli terävät reunat. Tajusin millisekunnissa kuopan olevan silmäkuoppa. Säikähdys oli karsea. Mutta tajusin aika äkkiä, että se ei voinut olla elävän karitsan silmä. Elävällä eläimellä ei voi tuntua niin terävää luun reunaa vaikka kuinka olisin ollut varomaton.

Tunnustelin lisää ja löysin möykystä kaksi jalkaa ja vedin sievästi ulos.
Sieltä tuli elävä valkoinen karitsa jonka takajalkoihin oli kietoutunut pieni, aikoja sitten kuollut sikiö.
Elävä pässipoika oli koko takaosastaan ruskean paksun limaisen massan peittämä. Samaa likaista massaa mitä irtosi hajoavasta kuolleesta karitsasta.

Sisällä oli noin 20cm pitkä, kuollut karitsan sikiö

En saanut karitsaa millään puhtaaksi ja se oli selvästi heikompi kuin muut ja paleli ja värisi.

Kiikutin sen nopeasti sisälle lämpimään veteen ja pesin sen ammeessa puhtaaksi. Ruskea mössö oli todella lujassa. Kuivasin karitsan hyvin ja käärin lämpimiin pyyhkeisiin uunia vasten.

Sillä aikaa kun karitsa lämpeni, kuivasin ja autoin emoa muiden karitsoiden kanssa.

Kuivasin niitä kuivilla oljilla ja autoin tissille. Toisena syntynyt musta vohla oli ja on todella vahva ja tiitterä. Valkoisilla karitsoilla on lyhyempi ja ohuempi karva. Ja vähän heikompia. Sattumoisin molemmat mustat karitsani ovat olleet heti syntymästään vahvoja ja reippaita.

Hain sitten nopeasti pelastetun karitsan sisältä. Onneksi emo ei hyljeksinyt sitä. Hieroin varalta turkkiin emon hajua.

Meillä ei lämpölamppu ole hyvä systeemi näin lauhoilla keleillä. Emolla tulee kuuma ja se häipyy joko ulos tai lampolan kylmään eteiseen. Siksi olen tehnyt karitsoille takit.
Se on ollut oikein toimiva systeemi.

Olin kuitenkin erittäin huolissani uuhesta. Siksi kävin lampolassa muutaman tunnin välein.
0400 se oli vielä täysin kunnossa.
Mutta neljän tunnin päästä jo "outo" Näin sen heti. Korvat löpsöttävät alaspäin ja kuten arvasin, ruokahalu oli kadonnut. Hain sille herkkuja ja uutta heinää, mutta mikään ei maistunut.
Mittasin lämmön ja se olikin 40,1
Eli kuumetta.
Lampaan lämpö on maksimissaan 39,5. Siitä yli on jo kuumetta. Normaalisti nuo ovat kyllä siinä 38,5 paikkeilla.

Soitin heti eläinlääkärin. Arvelin kohtutulehdusta. Viimeiset jälkeisetkin olivat pahanhajuisia ja täynnä sitä ruskeaa mohnää mitä oli kuolleessa karitsassa.

Eläinlääkäri tuli jo 1000 aikaan ja totesi kyseessä olevan kohtutulehduksen.
Pötsikin oli hyvin hiljainen.

Helmi sai penisiliinikuurin, kipulääkettä ja oksitosiini hormoonia.
Sain kasan ruiskuja ja lääkettä, jotka tulee ohjeiden mukaan pistää nahan alle.
Lääkärin käynti maksoi 89 euroa.

Jututin lääkäriä ja hän kertoi, että jos ei muutama kunnon supistus tuota tulosta synnytyksessä, kannattaa antaa apua. 10-15minuuttia kunnollisia supistuksia ja jos ei mitään tapahdu, niin ehdottomasti kannattaa auttaa.

Pestään uuhen takapuoli ja omat kädet tai käytetään hanskaa. Avun auttamista ei tarvitse pelätä, se harvoin aiheuttaa kohtutulehdusta.

Eli minun Helmi rukkani pinnisti varmaan 3-4 tuntia turhaan. Ei se tästä ajasta kokoajan siis synnyttänyt. Käveli pihalla ja lampolassa. Mutta ihan turhaa kärsi kipua ja väsyi.

Ensi kerralla puutun heti, kun huomaan, että synnytys ei etene normaalisti!!

Emon takapuoli on aina kauhean näköinen synnytyksen jälkeen

Muutaman tunnin ikäisenä jo tutkii paikkoja

Takit päällä pysyy lämpimänä