Tänä aamuna odotti minua ikävä yllätys lampolassa. Meisi oli synnyttämässä.
Se huusi alkaessaan supistaa ja minun piti hieman auttaa synnytyksessä. Ihan vain sormella vähän helpotin kilin ulostuloa ja sitten se syntyikin helposti.
Ensimmäisenä syntyi pukkikili, kuolleena.
Heti perään kuttukili joka eli vielä heikosti. Se oli aika järkyttävää. Vaikka olen nähnyt keskenmenon ennenkin, niin vielä heikosti elossa oleva kaunis kili oli kyllä surullista katseltavaa.
Seuraavaksi olin huolissani Meisistä. Miksi ihmeessä se sai keskenmenon? Se on ollut aivan oma itsensä kokoajan. Illalla vielä ihan normaali ja syönyt hyvin.
Olin todella huolissani, että miten se nyt toipuu keskenmenosta? Tuleeko jotain komplikaatioita?
Mutta Meisi näytti oikein reippaalta, se nuoli kilejään ja oli niistä hyvin huolissaan ja suojelevainen. Töni ja kutsui. (tuo kutsuminen, oli riipaisevaa kuunneltavaa, itkua piti pidätellä)
Päätin jättää kilit meisin nuoltavaksi ja lähdin hakemaan hänelle, lämmintä juotavaa, heinää ja herkkuja.
Meisi joi vähän ja söi leivän palan. Ja jatkoi vain kilien hoitamista.
Tein sillä aikaa Meisin hyllylle puhtaan olkipedin ja hain ämpärillisen kuivattuja lehtiä (ihana, että niitä on!!)
Nostin Meisin sitten hyllylleen ja lypsin sen. Lypsin 5dl maitoa ja maistoin sitä.
Se oli raikasta ja hyvää, ilman sivumakuja.
Juotin maidon Meisille ja se joi maidon ahnaasti ja vielä vettä päälle. Sen jälkeen kuivatut lehdet maistuivat ja vähän heinäkin.
Päätin jättää toisen kilin Meisille niin pitkäksi aikaa, kunnes se itse antaa periksi ja luopuu toivosta. Ajattelen, että se näin ehkä kuitenkin toipuu nopeammin synnytyksestä, ymmärtää jollain tasolla kilin kuolleeksi, eikä etsi ja huuda sen perään.
Synnytyksestä on jo muutama tunti ja yhä Meisi suojelee kiliään.
Meisi kuitenkin märehtii rauhallisesti kilinsä vieressä, joten en ole vielä huolissani.
Mutta täytyy sanoa, että surullista on. Ihmeen paljon tällainen vaikuttaa. Varsinkin kun tietää kuinka iloinen tapahtuma synnytys on silloin kun se onnistuu!
Muutaman tunnin ikäinen, puhtaalle pyykille tuoksuva, loikkiva pikku kili, on yksi kauneilpia ja ihmeellisimpiä asioita.
Onneksi Meisi näyttää kuitenkin itse terveeltä! Se on nyt pääasia.
Nyt on kaksi päivää mennyt keskenmenosta.
Meisi heittäytyi taas syömättämäksi. Olen läksyny oppinut ja tiedän, että se on vaarallista märehtijälle.
Tässä postaus Meisin tulosta meille ja kuinka se silloin masentui.
Eilen houkuttelin sitä syömään kaiken mahdollisen avulla. Se vain nypeltää jotain pientä.
Illalla sain sen kuitenkin syömään kuusen oksia vähän. Mutta puolukanvarpuja menikin iso kourallinen!
Tänä aamuna ei oikein enää nekään kiinnostaneet.
Seuraavaksi kokeilen porkkanaa.
