Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 12. marraskuuta 2011

Lampaan kotiteurastus ensimmäistä kertaa ja paloittelu



 Tämäkin, niin kaunis ja kiltein ja kesyin karitsa on nyt pakastimessa. Sen verran oli vaikea teurastaa, että se jäi viimeiseksi ja haluja oli jättää eloon. Mutta eihän se onnistu. Pakkohan näistä on luopua jo tilojen vähyyden takia. Mutta kyllä hyvänä lohtuna on se, että se eli onnellisena ja kohtasi loppunsa täysin rauhallisena ja tietämättömänä. Rapsutuksista nauttien.
Joskus tämä on vaikeaa, mutta kyllä minä karaisen itseni ja syön ennemmin lihaa joka on kasvanut hyvissä oloissa, kuin vakuumissa olevaa lihaa jonka alkuperää en tiedä!!



Uuhikaritsa lokakuussa

Tämä nimetön karitsa joutui teuraaksi keskiviikkona 9.11.2011.
Oli ensimmäinen pakkasaamu pitkästä aikaa ja minulla oli ylimääräistä aikaa.
Teurastin lampaan itse. Mies latasi pulttipyssyn valmiiksi ja opetti käytön. Ja puhdisti aseen lopuksi. Se ja vauvan hoito oli hänen panoksensa tällä kertaa :)

Olin katsonut tanskalainen maajussi jakson, jossa teurastettiin vuohi. 
Homma näytti sen verran helpolta, että uskalsin tehdä sen itse.

 Eli alla on kuvia teurastuksesta. Ei herkkänahkaisille :)
Mutta kaikkia pitäisi lohduttaa tieto, että karitsalla oli onnellinen elämä. Se sai olla emänsä seurassa koko elämänsä ja kirmata vapaana laitumella. Ruokaa ja vettä oli aina ja rapsutuksiakin sai lähes joka päivä.
Minun kriteereillä karitsalla oli lyhyt, mutta onnellinen elämä.

Ja loppu tuli nopeasti, leipäpala suussa. Täysin tietämättömänä ja ilman pelkoa.
 







Pulttipyssy oikealla
13.11.2011
Teurastin toisen lampaan ja kirjoitan tähän parannukset, mitä ei ole mainittu alla olevassa tarinassa.
Ensinnäkin pistäminen. Kävin katsomassa youtube videoita ja en enää edes ymmärrä miksi puhutaan pistämisestä. Kaikista helpoin on tehdä kuten tuolla muissa maissa. Isolla veitsellä vain viilletään kurkku auki.
Kun eläin taintuu, niin sen päätä taivutetaan taakse ja isolla liikkeellä leikataan kurkku auki. Veret valuivat paljon nopeampaa ja nyt valutus oli niin helppoa, että olisin pystynyt ottamaan veretkin talteen.
Tein kuten TÄSSÄ videossa, mutta tainnutin siis ensin karitsan pulttipyssyllä.
Videossa teurastetaan lammas laskemalla veret, joten se ei ole herkille sopiva. Mutta siinä näkyy tekniikka hyvin.

Nylkeminen meni paremmin, siinä suhteessa, että vuotaan jäi paljon vähemmän tavaraa, mutta leikkasin siihen pienen viillon!? Harmitti kovasti, mutta kokeilin ommella sen samalla kun puhdistin vuotaa.

Leikkasin myös villat pois avausviillosta ja avaaminen oli helpompaa. Hännän ympärys oli yhä hidasta, mutta muuten meni paremmin.

12.11.2011
Minulla oli ämpäri sisäelimiä varten, käsienpesuvesi, ja puhdas rätti. Pistopuukko ja pulttipyssy.
Maassa oli iso laatikko suolia varten. Nostovinssi valmiina.
Puhdas takki päällä.

Rättejä olisi saanut olla useampi ja puukon teroittajakin olisi pitänyt olla mukana. Ja käsienpesuastioitakin olisi voinut olla kaksi. (ammattilaiset tuskin tarvitsee mitään tällaisia, mutta nyt onkin kyse kotiäidistä ;) )
Myös aukaisuun olisi pitänyt olla  parempi puukko.
Ensi kerralla aion myös keriä koneella aukaisulinjan karvat pois.

Itse tappaminen meni hyvin.
Otin lampaan jalkojeni väliin, pää eteen. Silittelin ja syötin leipää. Lammas oli täysin rauhallinen ja pystyin asettelemaan pulttipyssyn rauhallisesti oikeaan kohtaan. Lampaalla se on päälaella korvien välissä.
Laitoin puukon lähelle ja kun olin ampunut, aukaisin kurkun välittömästi.
Pulttipyssy ei potkaissut, se oli yllättävän helppo ja eläin taintui välittömästi ellei jo kuollut laukaukseen.
Minulla oli tarkoitus nostaa lammas pöydälle ja antaa sen valua siinä. Ei todellakaan onnistunut! En edes yrittänyt, veltto lammas ei ollut mikään helppo nostettava.
Joten nostin vinssillä yhdestä jalasta roikkumaan.

Tämäkin oli virhe. Minun olisi pitänyt laittaa teuraspuu jalkojen väliin ja nostaa eläin molemmista jaloista. Minun oli todella vaikea nylkeä, kun yksi jalka roikkui velttona. Ruhon rasva oli myös niin jähmeää, että se jäykisti roikkuvan jalan koukkuun, ja leikkaus oli hankalaa.
Luultavasti minulla olisi vaikeuksia tunkea sitä teuraspuutakin jalkoihin, joten olen ajatellut laittaa vain toisen narun roikkumaan parrusta ja sidon roikkuvan jalan siihen.

Nahka on todella sitkeä ja minun puukolla avausviillon tekeminen oli hankalaa. Jouduin hakemaan kirurginveitsen sisältä ja sillä sain nahan auki.
Aukaisin jaloista alas kaulaan. Y-mallisesti. Jostain syystä minulla oli vaikeuksia tajuta hännän ja peräaukon ympäryksen nylkeminen.
Kierssin sen loppujen lopuksi ympyrällä. Eli leikkasin niiden ympäri ja jätin ne siis nahkoineen paikalleen.
Hännän kiersin mahdollisimman ylhäätä, että sain nahkaa mahdollisimman paljon mukaan.

Jo eettisistä syistä haluan ottaa mahdollisimman paljon käyttöön ruhosta ja siksi nyljin varovaisesti. Halusin vuodan ehjänä.




Irroitin pään
Ja vasta jälkikäteen muistin, että kielen olisi voinut ottaa käyttöön. Harmitti kovasti.
Pään irroitus tapahtuu leikkaamalla puukolla ympäri asti selkärankaan. Ja sitten vain kierretään päätä ja puukolla vähän autetaan. Pää irtoaa yllättävän helposti.


Ja lammas kokonaan nyljettynä

 Nylkemisen jälkeen. Se olikin yllättävän vaikeaa ja raskasta. Minulla meinasi väkisin tarttua nahan mukaan kylkilihoja ja paljon rasvaa.
Tähän vaiheeseen aion hankkia jonkun nylkypuukon taikka vastaavan.
Käsiä ja nyrkkiä oli pakko työntää syvälle nahan ja ruhon väliin, joten puhtaat vaatteet on tärkeä asia teurastaessa. Riisuin myös hanskat kun laitoin käsiä nahan ja ruhon väliin. Kun revin vuodasta niin käytin kertakäyttöhanskoja.
Välillä piti käyttää puukkoa sitkeimpien kalvojen irroitteluun.

Lopuksi pyyhin kuivalla rätillä kaulan ympäriltä karvoja ja taisi niitä olla jaloissakin jonkin verran. Kuiva rätti on parempi kuin läärätä vedellä.

Vuota läskeineen irroitettuna





Sitten siirryin suolistamiseen. Leikkasin peräaukon ja hännän kiertämällä irti ruhosta. Puukolla kiersin syvältä niin kauan, kunnes tunsin sen olevan irtonainen, kun hännästä nosteli.

 Sitten aukaisin vähän mahaa ja vedin varovaisesti peräaukon ja hännän pois. Ne roikkuvat kuvan etualalla.
Tässä vaiheessa keräsin  mahdollisimman paljon ihraa sisäelinten ympäriltä talteen.
Sitä oli yllättävän paljon.
Otin ihran  ja sisäelimet talteen.
 Vedin ruokatorven ja henkitorven pois keuhkon ja sydämen kanssa.
Lopuksi aukaisin kunnolla ruokatorven reiän, ettei onteloon kertyisi verta.


Kommentteihin sain tietoa, että tämä on mahapaita tai mahaverkko!!
Muistakaa ottaa talteen kuvassa oleva rasvaverkko. Sen sisällä voi paistaa mitä tahansa. Jos verkon vielä kevyesti suolaa ja paistaa rapsakaksi, se on todella maukasta! En hoksannut ottaa kuvaa aikaisemmin. Tässä se on uuniin menossa. Sisällä on lammaspullia.


Tähän malliin kului aikaa 2 tuntia.

 Lopuksi peittelin ruhon, koska meillä on paljon pikkulintuja.
Jätin ruhon roikkumaan.
Riiputus olisi hyvä tehdä, että entsyymit pääsevät pilkkomaan lihaskalvoja. Minä en riiputtanut kuin reilun vuorokauden. Googlailin asiasta vasta jälkikäteen ja opin, että riiputusaika olisi hyvä olla pitempi.
Ns. kuolinjäykkyys pitäisi ainakin olla poistunut.
Ruhossani ei ollut enää kuolinjäykkyyttä lihaksissa, mutta rasva oli hyvin jähmeää ja se teki raajojen liikuttelun vaikeammaksi.
Tässä on jotain suuntaa riiputus ajoille:

Riiputusaikoja
Yli +10 astetta: riiputusaika päivä, korkeintaan kaksi
+ 10 - + 5 astetta: riiputusaika viikko
+ 5 - 0 astetta: riiputusaika 2 viikkoa
Alle 0 astetta: liha ei mureudu vaan jäätyy

Mutta muualla on puhuttu, että mureutuminen lakkaisi vasta -20 asteen jälkeen.
Esim. Nigella pakastaa lihoja marinadissa ja sanoi lihojen mureutuvan pakastuksen aikana.







Seuraavaksi siirryin taljan kimppuun. Se oli hirveän raskasta. Halusin tehdä kunnollisen esityön ennen suolausta, koska aion kokeilla taljan muokkausta itse.
Joten kaapiin rasvoja ja lihoja mahdollisimman paljon pois. Työvälineenä lähinnä lusikka. Minulla meni monta tuntia ja kädet olivat urakan jälkeen täysin voimattomat.
Tässä kuvassa olen kaapinut noin puolet taljasta puhtaaksi.
Tähänkin työhön haluaisin räkkiraudan tai ehkä eskimoveitsen.

Seuraava vuota olikin paljon puhtaampi
 Eli yllä olevassa kuvassa on toisen karitsan vuota. Se oli paljon puhtaampi ja sen puhdistukseen meni huomattavasti lyhyemmän aikaa. Silti oli kovin työläs.

Leikkasin nahkaan vahingossa reiän
Ompelin tuon reiän parhaani mukaan umpeen. Ainakaan vielä se ei ole revennyt.


 Vihdoin valmis. Pesin taljan vielä juuriharjalla ja fairilla. Ja linkosin kuivaksi pyykkikoneella. :D
Tuskin kellään on aikaa tällaiseen jos teurastaa useamman lampaan, mutta minä teurastankin yksi kerrallaan, ilman kiirettä.
Minunhan pitää aina välillä käydä hoitamassa lapsia ja imettämässä vauvaa. Joten turha alkaa urakoimaan.


 

 Näin kaunis talja tulisi, jos vain onnistuisin.




 Suolasin taljan hyvin odottamaan parkitusaineita. Moni sanoi suolan myös sulattavan ja pehmentävän taljan rasvaa. Toivon että sillä on sellainen vaikutus, koska minulla on edessä vielä rankka rasvanpoisto.

Oikeasti talja tulisi punnita ja lisätä yhtäpaljon suolaa kuin vuota painaa tai vähintään 50% painosta.

En jaksanut punnita vaan suolasin tasaisen kerroksen vuodan päälle.

Vuodat suolataan päällekkäin karvapuoli alaspäin. Pinossa on nyt kaksi.

Vuodan muokkaus

Paloittelu!


Minä en osaa irroitella mitään fileitä sievästi ja oikeastaan siihen ei ole tarviskaan.
Haluan lihani rasvaisena ja se onnistuu kun palat ovat vähän rouvimpia :)
Eli paloittelin aika isoiksi paloiksi. Sitten voi myöhemmin paloitella pienempiin kun lihan ottaa käyttöön.
Mutta muista ajatella pussiesi koko, ettet leikkaa esim. kylkiluita liian pitkiksi.
Lampaan rasvasta sen verran, että olen jo lihaa maistanut ja se maistui ihanalle. Rasva oli todella maukasta eikä villasukkamaista kuten olen aina luullut.
Rasvasta tulee vain muistaa se, että lampaan rasva jähmettyy nopeammin kuin muut rasvat. Joten lammasateria tulee tarjota höyryävän kuumana :)

Tarvitset

hyvän veitsen, ehkä kaksi, pienempi ja isompi.
(Desinfioidut oksasakset )
Luusaha (minulla bilteman halpa pieniteräinen saha)
Puhtaat kädet ja leikkuulaudan
Pusseja ja mielellään vakuumikoneen
Tussin pakkausten merkitsemiseen


Oikealla pieleen mennyt leikkaus yritys

Ensimmäiseksi kävin irroittamassa etujalat. Liikuttelemalla eroittaa missä lapa kulkee. Ensimmäisellä kerralla leikkasin liian pienesti ja veitsi osui vain luuhun.
Eli leikkaa reilusti koko lavan ympäri. Silloin, ei tarvitse käyttää edes voimaa. Jalka vain irotaa!?




Seuraavaksi leikataan kuveliha kylkiluihin asti.

 Tässäkin minä tein virheen. Vasta jälkikäteen tajusin, että kuvelihasta voi tehdä rullia tai rullapölsea tai mitä tahansa kivaa täytettävää ruokaa taikka leikata niistä läskisoosi lihoja. Eli kerkesin leikata epätarkasti. Varsinkin oikealla puolella huomaat kuinka paljon kuvelihaa jäi kylkeen. Leikkasin sitten uudelleen ja oikean puolen kuve on minulla siis kaksiosainen. Ensi kerralla leikkaan siis kuvelihan ihan selkärankaa myöden ja saan siitä hyvät kuverullan ainekset :)


Oksasakset oli minusta tässä mainio apuväline
 Oksasaksilla tosiaan oli kylkiluut helppo napsia ja siten ei tule sotkevaa luujauhoa.
Kylkiluut leikataan alas asti. Mutta kun leikkaat, niin ota huomioon pakastepussisi koko.
Eli suunnittele leikkauskohta siten, että saat kylkiluut mahtumaan pussiin. Minulla on vakuumipusseja vain kahta kokoa, ja leikkasin toisen puolen kyljestä liian läheltä selkärankaa. Tämäntakia luut eivät mahtuneet vakuumipussiin.
Leikkaa kylkiluut alas asti. En tiedä ruukataanko rintalasta vetää puoliksi keskeltä?? Mutta minä leikkasin toiselta puolelta. Eli sain vasemmalta puolelta ihan vain pelkkiä kylkiluita ja oikeanpuolen lussa oli rintalasta mukana "grillikylki" tai siltä se ainakin näytti. Ja ne pelkät kylkiluut näytti "ribseiltä".


Tässä sahalla irroitin vasemman puolen kylkiluut rintalastasta.

Kylkiluut ja kuveliha

Leikkasin kuvelihan irti ja kyljen kahteen osaan.

Ja vakuumiin

Tässä on oikea kylki rintalastan kera
Leikkasin tästäkin kuvelihan irti ja puolitin kyljen. Kuvelihat pakastin omassa pussissa ja puolikkaan kyljen omassa. "grillikylki" ei mahtunut vakuumiin joten marinoin sen jääkaappiin ja paistan kunhan leivinuuni on sopiva.

Sitten kävin sahaamassa selkärangan poikki puolesta välistä
Eli kuvassa on niska ja puolikas selkärankaa. Leikkaus oli sahalla helppoa.


Leikkasin niskan irti omaan pakettiin ja selkärangan pihveiksi.

Tässä kohdin teki mieli heittää kolmen euron sahalla vesilintua...
Kävin leikkaamassa lopun selkärangan ihan ylhäältä jalkojen juuresta poikki.
Tarkoitus oli tehdä pihvejä koko rangasta, koska muistan lapsuudesta äidin leivinuunissa paistamat pihvit. Ne oli aivan ihania!! Mutta ei, siis tuolla sahalla ei jaksanut. Minulla oli kyllä teräkin vissiin väärin päin...
No oli miten oli, pakastin tuon palan kokonaisena.

Kun sahailin pihvejä, puhdistin pouhtaalla kuivalla rätillä luujauhot pois. Luujauho on nopeasti pilaantuvaa tavaraa.



Kinkku
Teurastettu karitsa ei ollut iso, mutta pöydällä kinkku tuntui valtavalta. En tajua missä se on piilotellut tätä reittä...?

Halusin vakuumiin, joten oli pakko pilkkoa.

Leikkasin potkat irti. Toisen isomnpana ja toisen pienempänä, en tiedä oikeaa leikkauskohtaa.
Mutta ei minua harmita. master chefissä tekivät lampaanpotkasta ihanaa tomaattipohjaista ruokaa. Sitä haluaisin kokeilla. Mikähän sen nimi on??!!


Siinä se sitten oli. Minulle jäi positiivinen kuva koko prosessista ja uskon seuraavalla kerralla työn sujuvan vielä helpommin!

Jos vain on jollain nakata vinkkiä, mistä vaan, niin kommentoikaa ihmeessä :)

ps. olen siis jo maistanut lihaa.
Ei mitään villasukan makuja taikka muuta outoa. Ihanaa, mureaa, mehevää, upeaa lihaa. Joten kyllä sinäkin onnistut kotiteurastuksessa jos minä!! Rohkeutta vain!!


Myöhemmin ostettu luusaha, hintansa arvoinen!!




















































30 kommenttia:

  1. Mukava lukea tällaisistakin kokemuksista. Teurastaminen kun tuntuu helposti olevan monille sellainen hyi, hyi juttu, valitettavasti.
    Itse en ole ollut itse teurastuksessa mukana mutta paloittelemassa kyllä sukulaisen lampaita ja nautoja. Me tosin on otettu vain isot selvät palat kokonaisina paisteina ja fileet eroteltu mutta loput jauhettu jauhelihaksi.
    Mä haluaisin myös tuota nahan muokkausta joskus kokeilla, kunhan saan taljan. Kerro ihmeessä siitäkin sitten enemmän.

    VastaaPoista
  2. Hurjan näköistä. Päättömän lampaan kuvan kohdalla piti kyllä vähän nielaista vaikka olen koko lapsuuteni nähnyt kun isä putsasi jäniksiä ja lintuja. Silloin ei tehnyt yhtään pahaa.

    Voisin kuvitella että tuollaisen kotilampaan liha on hyvää, ja ennen kaikkea tiedät mitä lammas on syönyt!

    VastaaPoista
  3. Peukut pystyyn kun yksin teit koko homman!! Olin tänä syksynä mukana parinkymmenen karitsan teurastuksessa ja aika samalla lailla homma hoitui. Veren vuodatus ja pään irroitus tehtiin kun karitsa makasi maassa ja sen jälkeen ruho nostettiin pöydälle. En kyllä varmaan olisi sitä itse saanut tehtyä, mutta olinkin vaan kahden riuskan miehen apulaisena. :)
    Siinä pöydällä nyljettiin jalat ja avattiin mahanalus ja nyljettiin kylkiä, sitten laitettiin molemmista jaloista roikkumaan ja nyljettiin loppuun.
    Tuosta selkäpalasesta, täällä päin on usein tapana valmistaa fileet ruoaksi paistamalla tuollainen pala "kokonaisena", arvioisin, että ite leikkasin n. 30 cm pätkän ja etupää sitten kyljyksiksi.
    Hienoa kun viitsit laittaa tällaisia kuvasarjoja!!

    VastaaPoista
  4. Hei, hieno suoritus! Oot sa hurja!
    t:Koloradokarppi

    VastaaPoista
  5. Yhdyn edellisiin kommenteihin, olet kyllä aika Mimmi. Tuo suoritus oli hienompi kun Tanskalaisessa Maajussissa. Sä teit kaiken loppuun ja kuvasti myös. Upeaa!

    VastaaPoista
  6. Tuo rasvaverkko jonka nimeä kyselit on vatsapaita eli vatsakalvon muodostama rakenne vatsaontelossa.

    Mulle tutumpi ihmisen anatomiasta, mutta nisäkkäitähän mekin ollaan. :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos tästä postauksesta, ehdinkin jo odottelemaan. Oot niin reipas, hyvä sinä! :) Minun tekisi mieli kokeilla miltä tuntuisi olla pientilallinen (puitteet on, vaatisi vain pientä fiksausta) ja kasvattaa eläimiä omiksi lihan tarpeiksi. Oma laiskuus vaan vähän arveluttaa...

    VastaaPoista
  8. Oot kyllä reipas :)
    Ja liha..nammm namm

    VastaaPoista
  9. Hieno homma! Hatunnosto.
    Kyllä on hyvä, että jotkut palaavat juurilleen. Tuo on RUOKAA!

    VastaaPoista
  10. Mielenkiintoinen blogi. Innostuin kokeilemaan saippuaa ja kukkojen (tai kanojen) teurastaminen ruoaksi kiinnostaisi myös. Täytyy rohkaistua ja antaa niiden tehdä ensi keväänä tipuja. Onhan se niin, että jos pystyy syömään tehobroileria niin pitäisi sen onnistua sitten kotikanojenkin syönti!

    VastaaPoista
  11. Wau! Näitä kirjoituksiasi lukiessa mun maatilan ostokuume kasvaa koko ajan :D Kun saisin vaan ukkoni vakuuttumaan asiasta. (Mulla olis jo yks katottunakin...) Ehkä minä jotain lintuja voisin tässäkin kasvattaa kesäajan ja tämän kesän sikakokemus oli sen verran positiivinen, että niitä varmaan tulee jatkossakin. On se vaan niin iso arvo sinänsä, että tietää mistä oma ruoka tulee. Ja että sen on itse saanut kasvattaa.

    VastaaPoista
  12. Mahtava postaus!! Mä olen kuullut tuota "vatsapaitaa" kutsuttavan sekä vatsaverkoksi, että mahapaidaksi.

    VastaaPoista
  13. Kiitoksia kovasti kommenteista!!
    Hyvä tietää tuo verkon nimikin. Kiitoksia :)

    Minä teurastin eilen tuon ensimmäisen karitsan siskon. Ja nyt meni vielä paremmin. Päivittelen siitä vähän lisää.

    VastaaPoista
  14. Aikuisen lampaan teurastuksessa olis mun tietämän mukaan hyvä keritä lammas 3 kk ennen teurastusta parhaan vällytaljan saamiseksi ;) Voin sanoo et lampaannahkavällyissä on ihana nukkua!
    Mahtava suoritus ja todella opettavainen kuvasarja, uskaltaisinkohan ryhtyä vuohen teuratukseen itse helmikuulla...
    Vardenji

    VastaaPoista
  15. Vardenji! Haaveina olisi taljat jokaiselle lapselle :)

    VastaaPoista
  16. Hienosti olet onnistunut teurastuksessa ja vuodan irrottamisessa, jos yksi ainoa reikä tuli. Katselin itse viime viikon maanantaina kun ensikertalainen sai melkoisia reikiä vuotaan sitä irrottaessaan.

    Suolista saa hyviä makkarankuoria ja maistuvat hyviltä padassakin.
    Vatsalaukkukin on maukasta vaikka ajatus siitä monia yököttääkin.
    Kivekset ovat myös maultaan ihan ok.
    Aivoista voi tehdä sylttyä.

    VastaaPoista
  17. Muutaman vuoden kotiteurastuksia hoidellut nainen nostaa täällä hattua rohkealle ensikertalaiselle..upeaa!

    Itse nyljen lampaat ensin teuraspukilla mahdollisimman pitkälle ja nostan sitten takajaloistaan roikkumaan. Taljan saa tässä sitten reilulla vetäisyllä irti niskaan asti, kunhan katkoo kiinnikkeet lonkkien ja lapojen luona. Nahka kannattaa siivota heti kuumana, on paljon helpompaa.

    Hyvää jatkoa !

    VastaaPoista
  18. Jo on hienoa nähdä tällaista aitoa maalaismeininkiä. Itsellä ollut kotieläiminä vasta kanoja, mutta haaveissa olisi laajentaa lampaisiin ja pariin possuunkin. Onneksi meilläpäin saa teurastajan helposti paikalle jos ei itsellä sitten kantti kestä, mutta tarkoitus olisi päästä mahdollisimman omavaraiseksi. Pää kylmänä ja kädet vakaana, siitä se lähtee...

    VastaaPoista
  19. Tätä olen suunnitellut vuohelle mutta en ole kyllä vielä raaskinut laittaa pois yhtäkään niistä, liekö raaskinkaan??

    VastaaPoista
  20. Tätä olen suunnitellut vuohelle mutta en ole kyllä vielä raaskinut laittaa pois yhtäkään niistä, liekö raaskinkaan??

    VastaaPoista
  21. Mukava juttu tällainen. Itse en kaupan lihoja käytä ollenkaan vaan saan vanhemmilta hirvenlihaa ja muuta riistaa niin paljon kuin yksinelävä nyt voi käyttäkään. Olen ollut mukana myös teurastuksessa ja metsästyksessä ja aina siihen ruokaan joka on "itse" (en omista metsästyskorttia) hankittu tulee paljon syvempi "side" kuin kaupasta ostettuun eli ei tule heitettyä hukkaan mitään. Kun itse vielä teurastaa (tai minun tapauksessani katsoo vierestä) tietää mistä ja miten liha on päätynyt omalle lautaselle. Myös eläimiä arvostaa enemmän ja elämää ylipäätänsä.
    Kiitos vielä kerran hienosta blogijutusta.

    VastaaPoista
  22. Kiitos kommentista!
    Olet kyllä oikeassa, että lihaa arvostaa enemmän ja käyttää sen tarkasti! Myös tuo eläimen ja elämän arvostus on hyvä huomio!

    VastaaPoista
  23. Mielenkiintoista. Meillä tosin tulee karitsoja niin paljon että taidetaan viedä kyllä ihan teurastamoon (kanit ja kanat teurastetaan itse). Tällä hetkellä on 13 kantavaa uuhta, syksyllä 20 (nyt 7 on sen verran nuoria että niitä ei annettu pässin vielä astua).

    VastaaPoista
  24. Aivan upeita ohjeita sinulla! Minulla takana nyt ensimmäinen kotiteurastus ja tämän lukemisesta oli apua. Meidän lammas nyljettiin tuppeen, ensin peräsuoli irti ja takajalat auki sisältä. Pää irti vasta taljan mukaan. Näin villan sai hyvin pidettyä pois kosketuksista lihan kanssa. Talja pitkällä villalla ja nyt odottaa suolattuna, tarkoitus on pajuparkkia kokeilla siihen.

    VastaaPoista
  25. Ekat kesälampaamme teurastimme itse tänä syksynä, ja ohjeesi oli hyvä "henkinen tuki" ennen kuin päätimme itse hommaan ryhtyä. Neljä lammasta meillä oli ja mielestäni suoriuduimme hommasta mieheni kanssa hienosti - taljat odottaa vielä suolassa käsittelyä :) Suuri kiitos siis tekstistäsi, eikä vain tästä, muutenkin blogissa paljon innostavaa. Silloin tällöin lähtee haaveilumopo tosin vähän keulimaan, kun miettii kanoja, ankkoja, vuohia jne... ehkä sitten joskus! Kiitoksia! t. -p-

    VastaaPoista
  26. Kiitos kovasti kommentista! MNukava kuulla että jotain vinkkiä saitte :)
    Todella hienoa, että eläimiä teurastetaan kotona. On se ihan eri lähtö kuin jonottaa teurastamossa!
    Kanoja ehdottomasti ;)

    VastaaPoista
  27. Tämä on huikean mielenkiintoinen blogi, kiitoksia. Mun blogissa on hiukan samoja teemoja, mm. lampaan teurastuksesta on juttua. Ja jatkossa enemmänkin lammas- ja kana-aihetta, molempia kuin kasvatellaan harrastusmielessä ja omaksi ruuaksi.

    http://vastahanka.fi

    VastaaPoista
  28. Aikas hieoa työtä.
    Itse olen teurastanut ja paloitellut kymmeniä lampaita ilman sen suurempaa koulutusta. Joten mietteesi tuntuivat kovin tutuilta. Onnea jatkoon ja onnittelut kokeilumyönteisestä aatemaailmasta.

    VastaaPoista
  29. Sori mutta: Hyi hitto! :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On sitä hyvä että vekaanitkin lukee lihan paloittelusta ja teurastuksesta! Kiitos sinulle " KotiÄiti" ! Itse lahtaan lihat perheelleni aina kun siihen on ollut mahdollisuus. Tietää aina mitä lihaa suuhun laittaa! GMO vapaata ja hyvän elämän elänyt eläin on kiva muistokin ja lämmittää mieltä syödessä muistot samoin jää talja muistoksi lämmittämään talven iltoja kun istuu takkatulen äärellä lukemassa jotain opettavaa kirjaa! Televisio meni jo muutama vuosi sitten kierrätykseen ... en ole mokomaa nykyajan epäjumalan alttaria kaivannut, radion musiikki riittää hyvin ja netistä löytyy kunnolliset uutisetkin mitä YLE, ei kerro vaan johtajat salaavat totuuden. Oma ruoka niin lihoista kuin kasviksista on elämän A ja O. Luojamme on meille eläimet suonut ravinnoksi! Siunausta sinulle ja perheellesi!

      Poista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...