Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 16. tammikuuta 2012

Ruusuja OYS, 112 ja ambulanssikuskit

Toinen tilaisuus


Päivittelen vähän Paapan vointia.
 Eli Paapalla oli pahinta laatua oleva aivoinfarkti. Koko aivorunko oli tukossa. Mutta tukoksen ohi oli päässyt hieman verta ohi. Kyse oli aivan häivähdyksistä. Varjoainekuvauksissa todettiin näin, toisella puolella oli ollut hentoa ja toisella puolella aivoja vain häivähdys.

Eli Paapan elämä ja tulevan elämänlaatu oli niin pienestä kiinni. Hoitoon pääsy oli todella tärkeä pointti. Viivästynyt hoito olisi tarkoittanut toisenlaista lopputulosta. Ja tuuri ja väkisin tässä herkistyy ajattelemaan varjelusta. Lääkärikin oli osoittanut sormellaan ylös, kun puhuttiin kuka oli pelastaja!! Eli melkoinen ihme tässä kävi.

Termeistä sen verran, että kohtaus oli basillaaritromboosi ja toimenpide jolla pelastus tuli, oli rekanalisaatio.

Nyt on sitten monia asioita opeteltavana. Esimerkiksi verenohennuslääke marevan, sen kanssa ei saa syödä ruokaa jossa on paljon k1 vitamiinia! Esim. parsakaali!!?? Ja lääkäri ehdottaa statiineja.
Ja hyväksyä olevansa sairas. Terveenä 76 vuotta ja nyt sairas ja lääkityksessä, ehkä loppu elämä.
Siinä on teräsmiehelläkin pysähdyksen paikka.
Ja me omaiset. Me emme haluaisi hänen olevan enää hetkeäkään yksin. Mutta onhan elämää silti jatkettava...
Mutta kuitenkin kaikki tämä tuntuu pieneltä sen rinnalla, että Paappa on yhä olemassa!!!

Tässä muistutuksena oireista, että voit antaa läheisellesi apua.

Aivoinfarkti iskee yllättäen

Aivoinfarkti iskee usein täysin yllättäen, ja oireet kehittyvät huippuunsa muutamissa minuuteissa tai tunneissa. Sairastunut on yleensä tajuissaan, mutta ei itse välttämättä edes tunnista oireitaan, joita voivat olla näkö- ja puhehäiriöt, raajojen voimattomuus tai tunnottomuus taikka suupielen roikkuminen. Sairaalan päivystyspoliklinikalle on hakeuduttava hoitoon välittömästi, jotta tarvittaessa voidaan antaa veritulpan liuotushoito.

Myös ohimenevät oireet eli ns. TIA-kohtaukset on tutkittava pian. TIA-kohtauksen aikana ilmenevät oireet korjaantuvat täysin eikä pysyviä neurologisia vammoja tai aivokudoksen vauriota aiheudu. TIA-kohtaus kuitenkin usein varoittaa vaarasta saada pysyvä tukos ja aivoinfarkti.
Pikaisesti hoitoon, soita 112


Nopea soitto hätänumeroon 112 ja kiireellinen ambulanssikuljetus sairaalan päivystyspoliklinikalle (ei terveyskeskukseen) on tarpeen, sillä aivoinfarktin liuotushoito on aloitettava ensitunteina.
12.1.2012

Paappana olo ei ole aina helppoa :D


Meidän perhe kiittää kaikkia Paappaa hoitaneita ammattilaisia.
Eilen 1900 aikaan Paappa sai aivoinfarktin. Hän on ollut terve ja urheilullinen ja hänellä on ollut terveet elämäntavat. Yhtäkkinen kohtaus tuli kuin puun takaa ja säikäytti kaikki.

Muutama päivä aiemmin oli ollut ohimenevä huimaus.

Sitten illalla kiikkustuolissa tuntui rajua huimausta. Hän kerkesi sanoa, että soita 112 ja sen jälkeen puhe puuroutui ja hän vapisi kontillaan lattialla.
Mamma soitti 112 ja sieltä neuvottiin kylkiasento. Se oli vaikeaa, koska raajat olivat jäykät ja mies painava. Rauhallinen päivystäjä rauhoitteli ja neuvoi miten toimitaan.
Ambulanssi saapui nopeasti ja Paappa pääsi kyytiin.

Sairaalassa aloitettiin heti liuotushoito ja puhe kulki jo paremmin.

Olimme helpottuneita, mutta sitten tapahtuikin käänne.
Liuotushoito ei tehonnut ja tukos oli pääsuonessa. Vain 10% selviää ja vain harva terveenä.
Mutta paikalle oli soitettu vapaa-ajalta tiimi, joka teki uutta hoitomuotoa!!
Paappa kiidätettiin operaatioon ja meitä neuvottiin kotiin. Lähdimme kotiin tietäen, että ennuste on erittäin epävarma, mutta ihmeparantumisia on ollut!

Olen vähän vielä tietämätön mikä uusi hoito on, mutta käsittääkseni hänen nivusen laskimosta työnnettiin sondi verisuoneen ja sillä tukosta pilkottiin pienemmäksi.

0100 soi puhelin ja pelkäsin vastata. Mieheni vastasi ja saikin kuulla, että Paappa oli itse soittanut Mammalle, että nyt voidaan jo paremmin vaikka veri onkin aika huituvelliä!!??

Mitä ihmettä! Ihmeparantuminen suoraan sanoen. Meidän rakas Paappa jaksoi ottaa meidät vastaan tänään vierailutunnilla ja näytti jo omalta itseltään.

Nyt on kriittinen vuorokausi menossa, mutta hän oli niin reipas ja laski leikkiä ja lanttu leikkasi entiseen malliin! En voi tällä hetkellä odottaa muuta kuin onnellista loppua!!

Tuhannet, tuhannet kiitokset kaikille hoitoon osallistuneille. Varsinkin vapaalta tulleelle tiimille, joka teki tämän suurenmoisen leikkauksen ja säästivät meille Paapan!!

Paappahan on esiintynyt blogissani monta kertaa, esimerkiksi sian teurastajana :)
Meillä kaikilla on vielä paljon opittavaa häneltä!!



20 kommenttia:

  1. Hui, kuullostipa kauheelta!! Onneksi sai Paappa nopeasti avun ja pääsi toipumisen alkuun :) Voimia teille kaikille ja toivottavasti rakas ihminen paranee ennalleen!

    Tupu

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti hänelle ei jäänyt pysyviä vammoja. Tunnen monia aivoinfarktista selvinnyttä, joille on sitten tullut ns. persoonanmuutos, ennen niin ihanat ja kiltit vanhukset ovatkin yhtäkkiä ilkeitä ja epäluuloisia, tahtomattaan :(

    VastaaPoista
  3. Hui, miten kamalaa. Onneksi teidän Paappa voi jo paremmin. Ihana ja helpottava uutinen. Jaksamista teille kaikille.

    VastaaPoista
  4. Vedet tulvahti silmiin kun luin, kaikkea parasta teille koko perheelle.
    Ellu
    Ps. sanon aina ystävilleni vaikeissa paikoissa että olen hengessä mukana. Sanon nyt saman vaikka emme tunnekaan toisiamme.

    VastaaPoista
  5. Oi, ihana lääketiede. Ilman sitä olisi kaikki huonommin monella. Ja vapaalta vielä kiiruhtavat auttamaan. Hienoa.

    VastaaPoista
  6. Täällä toinen jonka silmät tulvii kyyneleitä! Rankka kokemus, mutta hienoa, että paappa on taas entisensä. Aikuisena sen vasta ymmärtää, miten tärkeitä vanhemmat ja isovanhemmat on. <3

    VastaaPoista
  7. Kyyneleet vierivät poskille täälläkin! Luojan kiitos paappa on nyt kunnossa. Tsemppiä teille, toivotaan että tämä säikähdys jää viimeiseksi asian tiimoilta. Kaikkea hyvää koko perheelle.

    VastaaPoista
  8. Kiitoksia kaikille, kovasti kiitoksia!!

    Kyllä, aikuisena ja varsinkin, kun saa omia lapsia, huomaa kuinka tärkeitä vanhemmat ovat.
    Minäkin lähdin kotoa joskus ovat paukken omille teilleni :)
    Onneksi ne riidat on unohdettu kauan sitten. Nykyään en voi muuta kuin ihmetellä vanhempieni hermoja. En kyllä ollut mikään enkeli murrosiän ja itsenäistymisen pyörteissä :D

    Tällä hetkellä vaikuttaa, ettei ole ainakaan persoonallisuuteen tullut mitään. Eikä muistiin. Myös raajat liikkuvat, vaikka toinen puoli on vähän huonompi.

    Hänen pitää yhä maata liikkumattomana joten vielä ei varmaan kaikkea tiedetä.

    Mutta minua tämä sairaalan toiminta niin ilahduttaa. Itsellä oli sellainen pelko, kun odottelimme sairaalassa, että 76 vuotiasta ei hoideta täysillä. Että ehkä pidetään vanhukselle leikkauksia liian vaarallisina ja turhina. Minun teki mieli mennä kertomaan ja huutamaan, että vaikka ajokortissa lukee 76 hän on mieleltään ja kunnoltaan korkeintaan 60 vuotias!!
    Mutta se pelko oli turhaa! Siellä tehtiin kaikki Paapan eteen!

    VastaaPoista
  9. Vesikierteet täälläkin sumentavat silmiä, mutta sentään sain luettua. Noin se äkkiä voi elämä muuttua pelottavaksi, mutta onneksi Paappa sai avun ettekä vielä menettäneet häntä. Toivon hänelle täydellistä toipumista!

    VastaaPoista
  10. Jotenkin voin niin eläytyä noihin siun tuntoihin. Meijän pappa, isäni joutui melko yllättäin kesällä sairaalaan. Aluksi sydänosastolle, mutta kaiken takana olikin syöpä keuhkoissa, maksassa ja luustossa. Edellisellä viikolla oli vielä ollut mummon kanssa Vanhassa Valamossa Venäjällä retkellä. Nyt joulun ja uuden vuoden välissä pappa kuoli ja me valmistaudumme hautajaisiin. Elämä on niin kallisarvoista ja haurasta. Olen tosi kiitollinen teidän puolestanne, että paappanne voi paremmin. Voimia ja kaikkea hyvää :)

    VastaaPoista
  11. Huh, paapalla on ollut enkeleitä matkassa lääketieteen lisäksi. Onneksi sai nopean avun!

    VastaaPoista
  12. Mitä enemmän itselleni on tullut ikää, sitä enemmän olen oppinut arvostamaan omia vanhempia, virheineen kaikkineen. Kai se on sitä omaa kypsymistä ja aikuistumista, mutta myös sen yhteisen ajan rajallisuuden näkemistä. Omille vanhemmille tullut viime aikoina yhtä sun toista sairastumista ja pelko heidän menettämisestään on välillä kovasti läsnä.

    Voimia sinulla ja paapalle ja kaikkea hyvää jatkossa!

    VastaaPoista
  13. Kiitoksia!! Aika on tosiaan kallisarvoista!
    Paapalla on toipuminen lähtenyt hyvin käyntiin!

    VastaaPoista
  14. Voimia ja haleja Paapaalle ja teille kaikille. Kiitos sinulle kun kirjoitit tästä ja laitoit vielä ohjestuksen, miten toimia jos tilanne tulee muille eteen. Erittäin hieno postaus. ♥♥♥

    VastaaPoista
  15. Olipa hienoa kuulla Paapan voinnin paranemisesta ja että tosiaan vielä jaksoit muistuttaa oikeasta reagoinnista tarpeen tullen.
    Onneksi teillä on nyt tilaisuus suunnitella tulevaa :-)
    Ellu

    VastaaPoista
  16. Kiitos teille!

    Paappa on jo osastolla ja siltä vaikuttaisi, että hän on palautunut täysin entiselleen??
    Niin oli fysioterapeutti sanonut. Sitä on vain niin vaikea uskoa.

    Mutta lääkitykset vaikuttaa, ettei saa rehkiä enää täysillä.
    Joten tukkimetsät saa nyt jättää meille nuoremmille ja ensi kesän possun teurastuksessa saa olla vain päällysmiehenä!! :)

    VastaaPoista
  17. Hei!

    Oma isäni sai 2 vuotta sitten samanlaisen ja toipui siitä hienosti. Kiitos nopean avun myöskin.
    Sitä tunsi itsensä niin pieneksi siinä sairaalan sängyn vieressä, kun ei vielä silloin ollut tietoa, kuinka käy...

    Nyt olen saattanut isäni hautaan, mutta olen kiitollinen jatkoajasta jonka hän sai hyvän hoidon ansiosta!

    voimia sinulle
    t. maaza

    VastaaPoista
  18. Maaza, kiitos kommentista. Olen pahoillani puolestasi, kun menetit isäsi. Mutta nuo sanat, jatkoaika, sai minut ihan liikuttumaan. Olet todellakin oikeassa. Se on jatko aikaa ja siitä olen kiitollinen!!

    VastaaPoista
  19. Kiitos!

    Luopuminen on aina raskasta, mutta joskus se on myös helpotus...dialyysiä jokatoinen päivä, ei ollut sen arvoista. Nyt kaikki on hyvin!

    maaza

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...