Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 20. joulukuuta 2011

Meisi-vuohen keskenmeno

Tämä on taas vähän järkyttävä postaus, mutta koska nämä sattumukset kuuluvat eläintenomistajien arkeen, niin minä kerron tämänkin päivän tapahtumat.

Tänä aamuna odotti minua ikävä yllätys lampolassa. Meisi oli synnyttämässä.
Se huusi alkaessaan supistaa ja minun piti hieman auttaa synnytyksessä. Ihan vain sormella vähän helpotin kilin ulostuloa ja sitten se syntyikin helposti.
Ensimmäisenä syntyi pukkikili, kuolleena.
Heti perään kuttukili joka eli vielä heikosti. Se oli aika järkyttävää. Vaikka olen nähnyt keskenmenon ennenkin, niin vielä heikosti elossa oleva kaunis kili oli kyllä surullista katseltavaa.

Seuraavaksi olin huolissani Meisistä. Miksi ihmeessä se sai keskenmenon? Se on ollut aivan oma itsensä kokoajan. Illalla vielä ihan normaali ja syönyt hyvin.
Olin todella huolissani, että miten se nyt toipuu keskenmenosta? Tuleeko jotain komplikaatioita?

Mutta Meisi näytti oikein reippaalta, se nuoli kilejään ja oli niistä hyvin huolissaan ja suojelevainen. Töni ja kutsui. (tuo kutsuminen, oli riipaisevaa kuunneltavaa, itkua piti pidätellä)
Päätin jättää kilit meisin nuoltavaksi ja lähdin hakemaan hänelle, lämmintä juotavaa, heinää ja herkkuja.

Meisi joi vähän ja söi leivän palan. Ja jatkoi vain kilien hoitamista.

Tein sillä aikaa Meisin hyllylle puhtaan olkipedin ja hain ämpärillisen kuivattuja lehtiä (ihana, että niitä on!!)
Nostin Meisin sitten hyllylleen ja lypsin sen. Lypsin 5dl maitoa ja maistoin sitä.
Se oli raikasta ja hyvää, ilman sivumakuja.
Juotin maidon Meisille ja se joi maidon ahnaasti ja vielä vettä päälle. Sen jälkeen kuivatut lehdet maistuivat ja vähän heinäkin.

Päätin jättää toisen kilin Meisille niin pitkäksi aikaa, kunnes se itse antaa periksi ja luopuu toivosta. Ajattelen, että se näin ehkä kuitenkin toipuu nopeammin synnytyksestä, ymmärtää jollain tasolla kilin kuolleeksi, eikä etsi ja huuda sen perään.
Synnytyksestä on jo muutama tunti ja yhä Meisi suojelee kiliään.

Meisi kuitenkin märehtii rauhallisesti kilinsä vieressä, joten en ole vielä huolissani.

Mutta täytyy sanoa, että surullista on. Ihmeen paljon tällainen vaikuttaa. Varsinkin kun tietää kuinka iloinen tapahtuma synnytys on silloin kun se onnistuu!
Muutaman tunnin ikäinen, puhtaalle pyykille tuoksuva, loikkiva pikku kili, on yksi kauneilpia ja ihmeellisimpiä asioita.

Onneksi Meisi näyttää kuitenkin itse terveeltä! Se on nyt pääasia.






Nyt on kaksi päivää mennyt keskenmenosta.
Meisi heittäytyi taas syömättämäksi. Olen läksyny oppinut ja tiedän, että se on vaarallista märehtijälle.
Tässä postaus Meisin tulosta meille ja kuinka se silloin masentui.

Eilen houkuttelin sitä syömään kaiken mahdollisen avulla. Se vain nypeltää jotain pientä.
Illalla sain sen kuitenkin syömään kuusen oksia vähän. Mutta puolukanvarpuja menikin iso kourallinen!

Tänä aamuna ei oikein enää nekään kiinnostaneet.
Seuraavaksi kokeilen porkkanaa.

10 kommenttia:

  1. voi pieniä ja Meisiä, onpa surullinen juttu :( Meinas minullakin tulla kyynel silmään. Onneks Meisillä on noin ihana ihmisystävä kuin sinä. Haleja Meisille!

    S.J.

    VastaaPoista
  2. Voi Meisiä. :( Ihan tulee paha olo ittellekkin kun lukee.

    VastaaPoista
  3. Aika järkyttävää.. ja kyllä se eläinkin osaa surra :( Tuli itsellekin ihan itkettävä olo. Niin,mistä ne eläinten keskenmenot tiedetään, kun ihmisiäkin oikein tutkitaana ja aina ne eivät selviä :( On se hyvä kun rakastat pientä eläintäsi ja kohtelet hyvin ja huolehtivasti. kaikille eläimille ei sitä onnea ole suotu. Kyllä se Meisi siitä selviää...

    VastaaPoista
  4. Voi miten surullista. Toisaalta, elämällä on aika iso kirjo.

    VastaaPoista
  5. Voi, tästä tulee mieleen se kesä kun odotin kuopusta. Mökillä haukka oli vienyt töyhtöhyypän poikaset, ja lintu huhuili poikasiaan viikkotolkulla patopenkalla, kaikki yöt siinä etsi poikasiaan. Ja minä makaan unettomana sängyssä ja itkeä tihrustan lintuäitiä, joka epätoivoisesti huutaa lapsiaan, samalla kun minä kasvatan omaani kohdussani. Herkkiä asioita nämä syntymät, on ne sitten ihmisiä tai eläimiä.

    Toivotaan että Meisi toipuu hyvin ja on valmis kantamaan uusia poikasia.

    VastaaPoista
  6. Kiitoksia kovasti kommenteista. Ihmaan matalaksi veti tämä mielen. Nyt on jo parempi olo.
    Meisiä olen seuraillut ja se voi hyvin. Syö ja märehtii ja jälkeiset oli tullut.
    Nyt se antoi minun viedä kilin pois.

    Jospa se tästä suttaantuu.

    VastaaPoista
  7. Voi miten surullista, itsellekin tuli paha mieli :( Pienet kilit ovat aivan mielettömän suloisia.

    VastaaPoista
  8. Oletteko vaihtanut pukkia lähiaikana? Meillä oli 13 vuotta vuohia ja homman kiinnostus loppui oikeastaan todenteolla siihen kun meidän loistava Harald-niminen pukki (norjanvuohi) kuoli vanhuuttaan ja vaihdettiin siitospukiksi omaan kilipukkiin toinen eri suvusta. Sitten alkoi ongelmat, suurinpiirtein kaikki kilit syntyi kuolleina tai kuolivat muutaman tunnin ikäisenä ja tietysti keskellä talvea. Ei tehty tällä pukilla enää kilejä ja samalla loppui maidontuotantokin pikku hiljaa. Sitten kun vanhasta päästä kutut kuolivat vanhuuttaan lahjoitettiin viimeiset neljä pois. ollaan nyt oltu 3,5 vuotta ilman vuohia, mutta välillä aina niitä on ikävä.

    VastaaPoista
  9. Jukkasil!
    Olipa mielenkiintoinen tieto!
    Meillä oli vasta laitettu pukki. Joten nämä oli ensimmäiset poikaset. Seuraava astutus tehdään eripukilla!

    VastaaPoista
  10. On se surku kun niitä kilejä aina odottaa kun kuuta nousevaa :(

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...