Muutama kysely on tullut miksi karppaan ja mitä se on tuonut minulle.
Laitan nyt omia kokemuksia vähän ylös.
Olen ollut aina vähän pullukka ja laihdutettuani sain kaiken takaisin yhä uudelleen, varmaan aika tuttua monelle :)
Ensimmäinen raskaus toikin sitten valtavasti kiloja.
Ja ne jäivät. Yritin urhoollisesti laihduttaa painonvartioiden ohjeilla, mutta nälkä sai minut sortumaan ja kilot palasivat korkojen kanssa aina takaisin.
Joskus vuonna 2008 kiinnostuin hiilihydraateista luettuani GI vallankumouskirjan
Ja siitä äkkiä siiryinkin VHH kirjoihin. Laihdu ilman nälkää ja Tri Atkinsin kirjoja.
Liityin Kalorilaskuriin
ja aloitin laihdutuksen karppaamalla. Kalorilaskurissa oli helppo seurata miten hiilihydraatteja kertyy päivän mittaan ja oli helpompi seurata, että syö tarpeeksi proteiinia ja rasvaa.
Laihdutus olikin helppoa karppaamalla! Nälkä ei ollut kertaakaan :)
Jos oli nälkä saattoi tehdä ruokaa ja syödä.
Opettelin syömään vain ruoka-aikoina ja jätin turhan napostelun pois.
Laihdutin karppaamalla 17 kiloa.
Mutta kuulun niihin ihmisiin joiden on otettava karppaus elämäntavaksi. Jos syön huonoja hiilihydraatteja, sokeria ja valkoista jauhoa, makean himoni tulee takaisin ja alan heti pikkuhiljaa lihomaan.
Minulla ei ole paluuta entiseen, mutta pystyn kuitenkin kohtuudella syömään hyviä hiilihydraatteja.
Papuja, linssejä, täysjyväsuurimoita jne.
Karppaus on antanut minulle vapauden ruuasta. Se ei enää pyöri mielessäni enkä ole jatkuvassa tuskassa jääkaapilla miettimässä mitä suuhuni laittaisin.
Nurjapuolia on esimerkiksi vieraisilla käynti. Monelle on vaikeaa kun vieras kieltäytyy pullasta.
Ja se, että käytän voita ja rasvaa on myös asia jota muut eivät ymmärrä.
Vaikka olen tällä laihtunut ja voin hyvin, rasvan pelko on niin juurtunut ihmisiin, että kovasti "motkottavat" pekonidieetistä.
Itse asiassa syön nykyään monipuolisemmin kunnon vihanneksia. Kukkakaali ja parsakaalia ja vihreitäpapuja ja salaattia ja kaalta.
Ennen lautasen täytti peruna ja tai riisit ja pasta.
Jos laittaa ko. tuotteet finellin elintarvike koostumuspankkiin, niin huomaa suuren eron terveellisyydessä.
Ennen myös käytin paljon sokeria. Sitä tuli laitettua puuroon ja syötyä jugurteissa ja leipomuksissa.
Nyt olen opetellut syömään monta asiaa ilman sokeria ja oppinut oikeasti tykkäämään niistä!
Suklaat ovat 75% suklaata ja leivon itse karppiherkkuni.
Monelle karppaus on vaikeaa jos on koulu tai työpaikkaruokailua tai syövät paljon ulkona.
Minulla ei tätä ongelmaa ole, koska teen itse ruokani ja syön yleensä aina kotona.
Karppaus on jäänyt minulle elämäntavaksi, koska se on ainut keino pysyä virkeänä ja normaali painoisena. Myös lapsille sovellan karppausta ja he ovatkin jo tottuneet elämään ilman lisättyä sokeria :)
Oli ruokavalio mikä hyvänsä niin se pitää ottaa elämäntavaksi, siinä olen sinun kanssa tismallisesti samaa mieltä. Edestakaisin sahaaminen on vaarallisempaa kuin liikakilot!
VastaaPoistaItse olen tehnyt pitkällä tähtäimellä myös pysyviä muutoksia. Viljat ja sokerit tummaksi yms. Ja maistuuhan ne huomattavasti paremmalta kuin ravinnoton valkoinen. Joten ei ole "pakkopullaa"... *virn*
Tavoistan pääsee kyllä eroon. Minä olin kuukauden ilman suklaata ja sain vähennettyä sen napostelua aika reilusti ;)
Ja selittelyyn saa näemmä aina varautua jollei tee jotain "niinkun kaikki muutkin tekee" ;) Ja jokainen on oman kroppansa asiantuntija. Kyllä sen tuntee mikä itselle sopii.. Jos vaan malttaa kuulostella ja kokeilla.
Olet oikeassa!!
VastaaPoistaJa jokaiselle tekisi hyvää pysähtyä ja kuulostella sitä omaa roppaansa ja miettiä, mistä voisi johtua kolotukset ja väsymys ja ehkä ihottumat.
Ja etsiä vaihtoehtoja. Panostus kyllä kannattaa!
Elämä on erillaista kun ruokapuoli on kunnossa ja tukee olemista, eikä ole taakkana.
"Karppaus on antanut minulle vapauden ruuasta. Se ei enää pyöri mielessäni enkä ole jatkuvassa tuskassa jääkaapilla miettimässä mitä suuhuni laittaisin."
VastaaPoistaAmen. Ei mitään lisättävää, oon ihan samaa mieltä kaikesta, mitä tässä kirjotit.
Kermaperse!! :D Aivan näin!! Kiitos kommentista :)
VastaaPoista